Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun lukija on lukenut noin 3000 sivua (siis reilut viisi nidettä) Karl Ove Knausgårdin uskomattoman hienoa Taisteluni-teosta, ei ensimmäisenä tule mieleen, että Knausgårdilla on vielä täysin käänteentekevä ässä hihassaan, mutta niin vain se on nähtävä. Vaivihkaa Knausgård aloittaa semanttisen tutkielman nimen ja nimeämisen merkityksestä, kohtaamisen filosofiasta ja modernin runon analyysin. Ja mihin tämä johtaakaan? Pahuuden ilmentymän, Adolf Hitlerin Kolmannen valtakunnan, syvälliseen analyysiin. Miksi epäonnistuneesta ja rauhattomasta taitelijapyrkyristä tuli koko maailmanhistorian tunnetuin hirmuhallitsija. Knausgård venyttää Hitler-tutkimuksensa usean sadan sivun laajuiseksi jättiläisesseeksi, joka on mahtipontinen kruunu kaikelle sille, mitä Knausgård on aiemmin teoksessaan kirjoittanut. Mikä tyyli, mikä sivistys, mikä kokonaisuudenhallinta!
Hitler-osio on selvästi Taisteluni raskain osuus lukea, ja itsellänikin loman loppumisesta johtuen sen lukeminen venyi oleellisesti pidemmälle aikajänteelle kuin sarjan muiden osuuksien. Mutta kyllä se läpi kannattaa kahlata.
Järjettömän 1200 sivun paksuutensa ja Hitler-osionsa lisäksi Taisteluni. Kuudes kirja eroaa muutenkin sisällöltään sarjan aiemmista teoksista. Se lähtee liikkeelle Taisteluni ensimmäisen osan julkaisun odottamisesta. Knausgård on luettanut käsikirjoitustaan kirjassa mainituilla henkilöillä, joista valtaosalla ei ole mitään kirjan julkaisua vastaan. Merkittävän poikkeuksen tekee kirjasta verisesti loukkaantuva Knausgårdin setä, joka pyrkii kaikin mahdollisin konstein estämään kirjan julkaisun. Suuri osa kuudennesta kirjasta kuluu Knausgårdin pelkoon ja tuskaan ennen ja jälkeen kirjan alkuosien julkaisun. Knausgård pelkää vahingoittaneensa tärkeintä mitä hänellä on, perhettään. Linda-vaimoa ja lapsia.
”Jos haluaa tunkeutua todellisuuteen sellaisena kuin se on, koska yksittäinen ihminen – eikä mitään muuta todellisuutta ole olemassa – haluaa todella sinne, ei voi ottaa huomioon muita. Ja se sattuu. Ihmiseen sattuu kun häntä ei oteta huomioon, häneen sattuu kun hän ei ota huomioon muita. Tämä romaani on satuttanut kaikkia läheisiäni, se on satuttanut minua, ja kunhan lapseni ovat muutaman vuoden kuluttua tarpeeksi isoja lukeakseen sen, se satuttaa myös heitä. Jos olisin tehnyt siitä satuttavamman, se olisi todempi.”
Ja sitten se loppuu. Se loppuu raadollisesti, keskelle kaaosta, oikeastaan ei paljon pidemmälle kuin mistä se alkoikaan. Mutta mikä romaani! Ei tällaisia tule montaa kertaa ihmisiässä vastaan. On aika ennen ja aika jälkeen Knausgårdin Taisteluni. Uskomaton teos.
