Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sydämelle elämä on yksinkertaista: sydän lyö niin kauan kuin voi. Sitten se pysähtyy.
Tästä alkaa Karl Ove Knausgårdin maailmanmaineeseen vienyt Taisteluni-romaanisarja. Näyttää kovasti siltä, että minutkin norjalainen tunnustuskirjallisuus vie mukanaan.
Sarjan ensimmäinen kirja keskittyy kirjailijan isään, joka hallitsi Karl Oven nuoruutta ahdistavana auktoriteettina, ja josta Karl Ove veljensä kanssa sittemmin etääntyi. Kirjan punainen lanka kiertyy alkoholismin seurauksena ennenaikaisesti kuolleen isän hautajaisjärjestelyjen ympärille. Sanomatta jääneet sanat ja saamatta jäänyt hyväksyntä toimivat tekstin alkuunsaattajina, pakottuvat tekstiksi.
Kirjan alkupuoli on puolestaan täynnä odotusta. Karl Oven ja Linda-vaimon esikoisen syntymä on käsillä. Muistot tulvivat pintaan. Karl Ove elää uudestaan lapsuutensa viime aikoja, lukioon siirtymistä ja vähittäistä itsenäistymistä kodin ahdistavasta ilmapiiristä.
Taisteluni-sarjasta on kirjoitettu paljon. Minua taitavammat analysoijat saavat kertoa, miksi kukaan haluaisi avata koko elämänsä Karl Ove Knausgårdin tavoin, läheisiään suojelematta, seurauksista välittämättä. Miksi se minulle kuuluisi lainkaan?
Itse kiinnitin huomiota siihen, kun Knausgård toteaa, ettei hänen muistissaan ole kehumista. Toisaalta koko kirja koostuu erittäin aidonoloisista tuokiokuvista, repliikkejä myöten. Mistä nämä ammentuvat? Ovatko ne totta vai keksittyjä, vai jotain siltä väliltä? Onko sillä taideteoksen kannalta lopultakaan mitään väliä? Ei, sillä Taisteluni. Ensimmäinen kirja on ennenkaikkea taideteos, omalaatuisen mielen täysin originelli tuotos, johon lukijan on vain pakko heittäytyä. Kakkososaa täytyy aloitella heti, kun saan sen hyppysiini. Ellette vielä ole sitä tehneet, suosittelen mukaan heittäytymistä!
