Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Harvalla suomalaisella poliitikolla on ollut ura jota voi verrata Väinö Tannerin saavutuksiin. Hän on ainoa poliitikko, joka on toiminut kansanedustajana peräti seitsemällä vuosikymmenellä. Sen lisäksi hän toimi ministerinä useissa hallituksissa, muun muassa ulkoministerinä talvisodan aikaan ja pääministerinä vuosina 1926–1927. Tannerin uran varsinaisena kulmakivenä oli kuitenkin hänen toimintansa osuuskauppaliikkeessä, jonka pioneerejä hän oli. Sieltä hänen uransa alkoi ja siellä se loppui, kun hän viimein luopui toiminnasta vain muutama vuosi ennen kuolemaansa.
Mika Lietzénillä on siis ollut aikamoinen haaste käsissään, miten ihmeessä kiteyttää alle satasivuiseen sarjakuvaan kaikki oleellinen näinkin aikaansaavasta miehestä. Viisaasti Lietzén ei yritä ahmia kaikkea mukaan, vaan ottaa sarjakuvan lähtökohdaksi vuoden 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynnin, joka toimii tarinan kehyksenä. Oikeusmurhanakin pidetyn oikeudenkäynnin lopputuloksena Tannerin lisäksi myös seitsemän muuta jatkosodan aikaista poliittista johtajaa – presidentti Risto Ryti mukaanlukien – tuomittiin eri pituisiin vankilarangaistuksiin. Sarjakuvan alku pistää kysymään miksi ja kuinka ihmeessä tähän pisteeseen oikein päädyttiin. Vankilassa Tanner alkoi kirjoittaa muistelmiaan ja tämä itsereflektion hetki onkin mitä loogisin aloituspiste myös sarjakuvan tarinalle.
Lietzén tarkastelee Tanneria erityisesti keskitien kulkijana ja sillan rakentajana oikeiston ja vasemmiston välillä. Sosiaalidemokraattina Tanner oli kaikesta huolimatta monille vasemmistossa aivan liian maltillinen ja menipä Tanner Staliniakin ärsyttämään toteamalla olevansa ”menševikki”. Lietzén tuo hyvin esiin miten Tannerin tasapainoilu poliittisten ääripäiden ei ollut helppoa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana sarjakuvassa on kohtaus missä oikeistolainen Lapuan liikkeen kannattaja Rafael Haarala yrittää jopa maanitella Tanneria Suomen diktaattoriksi!
Vielä on mainittava sarjakuvan loppuosa jossa jälleen palataan sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Yllättäen tässä vaiheessa näkökulmahahmoksi vaihtuukin Onni Petäys, sotasyyllisyystutkintalautakunnan puheenjohtaja. Petäyksen tehtävä ei ollut helppo ja voimakkaan painostuksen ja stressin alla työskennellyt Petäys tappoi itsensä vain kuukausi sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomioiden julistamisen jälkeen. Näkökulman vaihtaminen toimii ja tuo omalta osaltaan tapahtumiin tarvittavaa draamaa ja tragediaa.
Tällaisissa suurmiesten elämäkerroissa on usein ongelmana tietynlainen pönöttävä juhlavuus, päätetään suuria asioita samalla kun ihminen suurmieskuvan takana jää piiloon. En sano etteikö tässäkin sarjakuvassa olisi oireita tästä ongelmasta, sarjakuvassa väistämättä kiirehditään tärkeästä tapahtumasta toiseen. Siitäkin huolimatta Lietzénin kerronta on hänelle ominaiseen tapaan rauhallista ja hyvin rakennettua, erityisesti siirtymät kohtauksesta toiseen ovat harkiten tehty. Tyylikäs piirrosjälki viimeistelee teoksen ja yllättävänkin hyvin tästä rakentuu mielenkiintoinen kokonaisuus.
Kirja on julkaistu juhlistamaan Väinö Tannerin syntymää, josta on tänä vuonna kulunut 140 vuotta. Tavoitteena on lienee tutustuttaa nuorempi lukijakunta Väinö Tannerin elämään ja itsenäisen Suomen varhaiseen historian. Siinä tavoitteessa sarjakuva nähdäkseni onnistuu oikein hyvin, perusasiat tulevat hyvin selville ja sarjakuva herättää ainakin minussa myös uteliaisuutta lukea asioista enemmänkin. Tässä auttaa lopusta löytyvä lähdeluettelo ja sarjakuvassa esiintyvien henkilöesittely. Kaikkiaan taas hyvää työtä Mikä Lietzéniltä, suosittelen tutustumaan!
