Metsästys on tytön mielestä inhottavaa. Ei ketään eikä mitään saisi ampua! Niinpä tyttö suuttuu kovasti, kun naapurin Kesälät lähtevät kauris- ja sorsametsälle. Ja silloin, kun hän suuttuu, voivat asia mennä todella hankaliksi, sillä hänellä on taikasormi, jolla osoittamalla jotain kamalaa tapahtuu sille, joka hänet on suututtanut.
Roald Dahlin sadut eivät ole siitä sileimmästä ja siisteimmästä päästä – ehkä juuri siksi lapset ja aikuiset niistä pitävät. Taikasormen tarinakin on aika hurja, jos ajatellaan, että pienellä tytöllä on valta rangaista ketä tahansa. Pyssyt paukkuvat ja ihmisiä pelotellaan. Naapurit muuttuvat sorsiksi ja sorsat ihmisiksi, jotta paha saisi palkkansa.
Mutta silti, onhan Taikasormi ihan mainio satu. Se on kirjoitettu 1960-luvulla, jolloin maailmanpolitiikassa tilkkanen pasifismia – jos kohta ilkikurista – oli takuulla paikallaan. Jos lapset oppisivat rakastamaan rauhaa, ehkä aikuisillakin olisi toivoa?
Taikasormi on ilmestynyt useina laitoksina, ja sillä on ollut monta kuvittajaa. Kuten suuressa osassa muita Roald Dahl -suomennoksia, myös tässä laitoksessa piirroksista vastaa Quentin Blake. Blaken vauhdikkaat ja hyväntuuliset kuvat elävöittävät tarinaa hyvin.
Taikasormi on hauskan rosoinen satu, joka varmaan herättää kiinnostusta ja sopivaa keskustelua lapsiperheissä. Suosittelen.