Hokkus pokkus on syksyn lastenkirjallisuuden iloisia yllätyksiä. Fabian Göransonin noitamainen lastenkirjasarja on saanut Ruotsissa syystäkin suosiota, ja mielikuvituksellinen, sympaattinen ja upeasti kuvitettu Taikamainen tapaus näyttää miksi.
Ida on yksinäinen koululainen, joka haluaisi löytää ystäviä ja kuulua porukkaan. Ratkaisu ongelmaan löytyy kun Ida yllättäen löytää uimareissulla hassunnäköisen suippohatun. Hattukokeilu vakuuttaa Idan nopeasti siitä, että hatun kanssa oikeasti voi tehdä aika vaikuttavia asioita, kuten tehdä upean hiekkalinnan ihan vain kuvittelemalla linnan! Koulussa vaikutuksen tekeminen muihin oppilaisiin on houkuttelevaa, mutta johtaa Idan väistämättä myös vaikeuksiin. Kysymykseksi myös nousee onko oikeastaan edes hyvä asia saada ystäviä vain temppuja tekemällä, kiinnostaako Ida ketään ilman hatun tuomia taikavoimia?
Kirjalla on sydän paikallaan, mutta paljon kirjan nerokkuudesta nojaa myös hienosti toteutettuun kuvitukseen. Göransonin kuvituksille on tunnusomaista erityisesti upeat taustat, joiden hauskoihin yksityiskohtiin lukijana uppoaa mielellään. Göransonin tyyli on myös hyvin sarjakuvamaista. Vaikka ei ihan tyylipuhdasta selkeän viivan tekniikkaa olekaan, niin lähin vertailukohta tälle taitaa silti olla Tintti, Blake ja Mortimer sekä kumppanit. Tämä ei varmaankaan ole mikään sattuma, vaan seurausta Göransonin nuoruusvuosista Brysselissä, eurooppalaisen sarjakuvakulttuurin sydämessä. Sarjakuvamaisuutta korostaa myös kerronnan ruutumaisuus, kuvitukset on rajattu ja sommiteltu niin, että silmä seuraa kerrontaa kuin sarjakuvassa. Teksti puolestaan on aseteltu kuvitusten päälle valkoisiin ruutuihin, jälleen hyvin sarjakuvamaisesti.
Lopputuloksena on hyvin omintakeinen hybridi, joka tuo muistumia klassisesta eurooppalaisesta sarjakuvaperinteestä ja sekoittaa niitä lasten kuvakirjaperinteeseen. Mitään ihan vastaavaa en muista koskaan lukeneeni, ja kun tarinakin on niin valloittava, niin en voi muuta kuin toivoa sarjalle suosiota myös Suomessa, tätä lukee mielellään lisää!