Ihmelähteiden kaupungin vuotuinen suuri kykykilpailu lähestyy, ja Taikajengi harjoittelee ahkerasti ohjelmanumeroa, jolla he löisivät ällikällä kanssakaupunkilaisensa. Ohjelman elementit kuitenkin aiheuttavat nuorten taikureiden keskuudessa eripuraa: kuka saisi vastuulleen suuren finaalin? Kaupunkiin on myös saapunut kuuluisa vatsastapuhuja, jonka esityksiä mainostavia puunukkeja löytyy joka puolelta. Taikajengiläiset huomaavat, että joku yrittää nyt vilunkipeliä: nuket on varustettu salakuuntelulaittein! Mutta kun heidän keskinäiset suhteensakin ovat koetuksella, kuinka he pystyvät käymään yhteistä vanhaa vihollistaan, pahamaineista Kalagania vastaan?
Neil Patrick Harrisin Taikajengi ja viekas vatsastapuhuja on taikurijoukkiosta kertovan lastenromaanisarjan kolmas osa. Kun aiemmissa osissa näkökulmahahmoina ovat olleet karkulainen Carter ja adoptoitu orpolapsi Leila, on nyt vuorossa varakkaan ja musikaalisen perheen kuopus, viulisti ja levitaatioekspertti Theo. Sarjan neljännessä ja viimeisessä kirjassa Taikajengi ja Kalaganin arvoitus kerronta keskittyy pyörätuolilla kulkevaan Ridleyyn.
Taikajengi ja viekas vatsastapuhuja on synkempi kuin sarjan kaksi edeltävää kirjaa. Vaikka Kalagan juonitteleekin taustalla, suurin uhka teini-ikäänsä vähitellen törmääville taikureille löytyy sisältä: jos koossapitävä voima, ystävyys, murtuu, mitä jää jäljelle? Theo on hyvä valinta kirjan keskushenkilöksi, koska hän joutuu kipuilemaan perheensä toivomusten ja ystäviensä luottamuksen välillä. Tunnemyrskyäkin on luvassa, kun musiikkikauppias Meridianin Emily-tytär saapuu kesäksi kaupunkiin. Theo lumoutuu tytöstä, mutta onko häneenkään luottaminen? Joutuuko Theo pettymään myös ihastumisessa?
Taikajengi ja viekas vatsastapuhuja ei yllä aivan kahden aiemman Taikajengi-kirjan tasolle, mutta kyllä meillä 10-vuotiaan kanssa sarjan neljäskin osa aloitettiin saman tien tämän perään. Kannattaa siis lukea, mutta ehkäpä sarjaan tutustuminen kannattaa aloittaa ihan siitä ykkösosasta.