Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tahto ja hohto ruokkii kaikkia teatterista kiinnostuneita, sillä se valaisee niin hyvin sitä, mitä se on, kun teatteri vie. Tässä tapauksessa on kyse Ritva Holmbergista, joka oli dramaturgi, käsikirjoittaja, ohjaaja. Hän teki päämäärätietoisesti työtään, huolimatta siitä, että oli Kalle Holmbergin vaimo ja Kallehan niitti mainetta ohjaajana.
Kirja on kirjoitettu tyttären näkövinkkelistä, tyttären, joka meinasi jäädä sivuun, kun vanhemmat olivat kaiken aikaa tekemässä teatteria. Silti hän oli ainoa lapsi ja kyllä loppujen lopuksi perhe oli se tärkein. Tytär myös saattohoiti vanhempansa.
Kirja kertoo pääasiassa kuitenkin teatterista, miten sitä tehtiin, missä ja mitä siitä oltiin mieltä. Kuinka antauduttiin sille, mikä oli sydäntä lähellä, vaikka se olikin työtä. Ritva ei jäänyt miehensä varjoon, vaan mennä porskutti omaa polkuaan. Kalle teki myös omaansa, mutta oli heillä yhteisiäkin projekteja ja aina jotakuinkin sovussa.
Kirjassa marssitetaan tunnettuja näyttelijöitä esiin ja heidän kanssaan yhteistyöstä on kivoja tarinoita. Ritvan ja Kallen suhde on kaiken aikaa se punainen lanka, ja kun parisuhde toimii, toimii kaikki muukin. Lukuisat kuvat tukevat kerrontaa.
Lopussa, kun Ritva sairastuu, kirjan meininki muuttuu. Teatteri jää ja onkin se arki ja perhe-elämä, joka vaikuttaa äärimmäisen mielenkiintoiselta ja ajatuksia herättävältä. Alkaa miettiä omaa elämää ja sen päättymistä.
Kirja on kaiken kaikkiaan todella valoisa ja kertoo ihmisestä, joka eli täysillä, teki sitä, mitä rakasti, oli elämässä koko ajan kiinni ja nautti siitä, mitä teki. Jäi sellainen olo, että Ritva Holmberg eli aika lailla onnellisten tähtien alla, vaikka osuutensa oli silläkin, miten valoisasti hän kaikkeen suhtautui.
Luin tätä kirjaa pitkään ja muiden ohella, mutta kun se loppui, jäi haikeus, ikävä, ihan kuin olisin elänyt Holmbergin perheen mukana kappaleen matkaa.
