Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Upea teos liikkuu nimensä mukaisesti yötaivaan alla. Kuvissa on monenlaisia yönäkymiä, joissa tähdet ja revontulet saavat taustatukea taajamien kajosta. Vaikka kirja kertoo yöstä ja teksti on paikoin synkkää, niin silti tuli mieleen yön valoisammat kasvot. Kuvissa ovat nimittäin pääosissa valot, eikä pimeys.
Tähtiöitä lukiessa ja etenkin katsoessa tuli melkein tunne, että voiko tällaistakin olla tässä maailmassa. Ei ihme, sillä monet otokset on kuvattu yöllä ja pakkasessa. Paikoissa joihin moni ei näe, vaikka ne olisivat lähelläkin. Ainakin osa kuvista on otettu aivan Oulun lähistöllä.
Tekstiosuudet ovat monipuolisia sisältäen tarinaa kuvaamisesta, kuvaajan ajatuksista, luonnosta, tähdistä ja maailmanmenosta yleensä. Nykyinen kiireinen elämä ja halu mitata kaikkea saavat kirjoittajalta paljon kritiikkiä. Oma lukunsa on keskivaiheilla oleva kuvaus, jossa Luhta puhuu kuin itsemurhan tehneen ystävänsä äänellä. Näyttävät valokuvat on jätetty tästä osiosta varmaankin tarkoituksella pois.
Kuvituksen lisäksi myös teksti on paikoin oivaltavaa. Luhta vertaa karhunkuvauskojua eläintarhan vastakohdaksi, jossa ihmiset ovat teljettyinä ja eläimet ympärillä. Aamutähteä katsoessaan hän pohtii mittasuhteita: ”Se hehkuu käsinkosketeltavan lähellä, vain sata miljoonaa kilometriä.”
Jotkut valokuvat ovat mykistäviä. Etenkin kun ikkunasta ulos katsoessa näkee sateen piiskaaman asvaltin ja kirjan sivuilla loputtoman tähtitaivaan tai satumaisia pohjolan värileikkejä. Jo kuvien takia suosittelen jokaisen tutustumaan tähän vuoden luontokirjaksi vuonna 2009 valittuun teokseen itse.
