Jojo Moyes on omistanut uusimman kirjansa Barbara Napierille ja kirjastonhoitajille kaikkialla. Osuvasti kiteytetty! Voin kuvitella lukemani kirjat tuhansina tähtinä taivaalla ja nähdä jo lapsuudesta mieleen jääneet kirjaston ihmiset elämää rikastuttavina tähtien antajina.
Moyesin kirjassa kuvatulla kirjastotoiminnalla on on todellisuuspohjansa, sillä Liikkuva kirjasto -hanketta toteutettiin vuosina 1935–1943 Itä-Kentuckyn syrjäseuduilla Amerikassa. Tuolloin elettiin suuren laman aikaa, maata koetteli massatyöttömyys ja talouden romahdus johti muun muassa koulujen sulkemiseen. Kirjastoverkkokaan ei vielä ulottunut kaikille alueille. Liikkuva kirjasto sekä työllisti naisia että mahdollisti lukutaidon kehittymistä ja monenlaisen tietotaidon levittämistä syrjäisille alueille. Naiset kuljettivat ratsain mukanaan kirjoja ja lehtiä alueen asukkaille mitä hankalimmissa maastoissa.
Kirjan päähenkilö Alice on nuori englantilaisnainen, joka on saapunut suurin toivein Amerikkaan naituaan Bennettin. Avioliitto on kuitenkin monella tapaa pettymys. Alice pestautuu mukaan Liikkuvan kirjaston toimintaan ja saa siitä uuden tarkoituksen elämälleen. Kirjaston voimahahmo on itsellinen, vahva Margery. Alicen ja Margeryn lisäksi kirjastoa hoitavat Izzy, Beth and Sophia.
Erilaisista lähtökohdistaan ja taustoistaan huolimatta naisista kasvaa vahva, toisistaan huolehtiva naisviisikko. Itsenäisten naisten toimintaa ei hyvällä katsota ajan miehisessä yhteiskunnassa. Sophian liityttyä joukkoon ristiriitaa aiheuttaa myös silloiset rotunormit.
Monenlaiset vaarat vaanivat yksin ratsastavia naisia tiettömillä teillä, vuoristoissa ja jokialueilla. Myös asiakkaat saattoivat alkuun tuntea suurta ennakkoluuloa niin naisia itseään kuin lukemisen tarpeellisuuttakin kohtaan. Silläkin on rajansa, mikä on sopivaa luettavaa.
Tähtien antaja yhdistää historian faktaa ja fiktiota mukaansatempaavasti. Viihteen rinnalla askeltaa samaa tahtia vakaviakin teemoja. Näiden naisten liikkuvasta kirjastosta olisi vaikkapa työyhteisökouluttajan malliesimerkiksi. Vaikeatkin esteet voitetaan, kun päämäärä on selvillä ja se on yhteinen.
Moyes saattaa erilaiset naiset yhteen tavalla, joka sekä tuottaa menestyksekästä tulosta että toimii pelastavana turvaverkkona kirjan hahmojen omassa elämässä. Kynttilänä kakussa tuo historian näkökulma, joka itselleni oli uutta. Tälle kirjalle on helppo antaa kymmenen pisteen suositukset, hait sitten viihdettä, selviytymistarinaa tai historian havinaa.