Hillary Rodham Clinton pyrki vuonna 2008 Yhdysvaltojen presidentiksi, mutta hävisi esivaaleissa Barack Obamalle. Myöhemmin presidentti Obama nimitti Clintonin ulkoministeriksi. Tahdon voimalla -kirjassa Clinton kertoo kokemuksistaan ministerinä.
Clinton aloittaa ulkoministerin virkansa matkustamalla Aasiaan: Japaniin, Indonesiaan, Etelä-Koreaan ja Kiinaan. 50 vuoden tauon jälkeen hänestä tulee ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkoministeri, joka on käynyt lisäksi Burmassa. Ensimmäisiä Clintonin viran haasteita on kiinalaisen ihmisoikeusaktivistin Chen Guangchengin tapaus. Chen pakenee kotiarestistaan ja pyytää Yhdysvaltojen suurlähetystöstä turvapaikkaa. Asian selvittely vaatii pitkiä ja hankalia neuvotteluita. Kiina aiheuttaa koko Clintonin virkakauden ajan myös muita ongelmia.
Eurooppaa kiertäessään Clinton pyrkii korjaamaan George Bushin aikakaudella jäätyneitä suhteita. Hänen tehtäväänsä auttaa se, että eurooppalaiset suhtautuvat Obamaan ja tämän hallintoon suosiollisesti. Britannian ulkoministerit David Miliband ja William Hague saavat Clintonilta kehuja, Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on persoona, jonka tapaaminen on ”aina seikkailu”, ja Saksan liittokansleri Angela Merkel on Sarkozyn vastakohta, älyllisempi ja huomattavasti hillitympi poliitikko.
Clintonin virkakauden aikana hänen eteensä tulee paljon haasteita, ja erityisesti Kuuba saa kuulla kunniansa. Clinton kuvailee Fidel Castroa arvaamattomaksi ja häijyksi ja suomii Kuuban hallintoa. Kirjan julkaisun jälkeen Kuuban ja Yhdysvaltojen välit ovat alkaneet hitaasti kohentua. Clinton ruotii pitkään myös Venäjää. Hän kokee Dmitri Medvedevin presidenttiyden positiivisena, sillä Medvedev ei hänen mielestään ole kylmän sodan taakan kasvattama. Kun Vladimir Putin palaa vuonna 2012 Venäjän presidentiksi, maiden suhteet alkavat uudelleen viiletä.
Clintonin muistelmissa kuvataan Lähi-idän uuvuttavia ja tuloksettomia rauhanneuvotteluita. Israelin tulevaisuudesta Clintonilla on selkeä näkemys: Israel ei voi kauaa olla sekä demokratia että juutalaisvaltio. ”Ennemmin tai myöhemmin israelilaisten olisi valittava toinen tai annettava palestiinalaisten saada oma valtionsa”, Clinton kirjoittaa. Hänen ministerikaudellaan rauhaa ei synny, ja toisinaan kirjasta huokuu silkka turhautuminen tilanteeseen.
Bradley Manning, Julian Assange ja Edward Snowden saavat aikaan melkoisen metakan, mutta kolmikon synnyttämä maailmanlaajuinen kohu käsitellään Clintonin kirjassa vain lyhyesti. Sen sijaan Osama bin Ladenin etsintää ja teloitusta hän taustoittaa pitkään ja laveasti. Clintonin aihevalintojen vuoksi Tahdon voimalla -kirjaa voikin pitää vaalikirjana. Hän ajautuu helposti lainaamaan omia puheitaan ja toistelemaan tyhjänpäiväisiä kliseitä. Amerikkalaisuuden ihannointi on voimakasta: ”Olen aina uskonut, että amerikkalaiset arvot ovat jopa suurempi voiman ja turvan lähde kuin sotilaallinen ja taloudellinen voimamme”, Clinton hehkuttaa.
Yleensä pidän pitkistä kirjoista, mutta tällä kertaa 750-sivuinen teos tuntui loputtoman pitkältä. Clintonin muistelmissa on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia ja hauskoja anekdootteja, mutta niiden vastapainona on luvattoman paljon poliittista jargonia.