Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anu on lähes tavallinen 12-vuotias hevostyttö, joka käy talleilla kavereidensa kanssa, on perehtynyt psykoanalyysiin vähintäänkin perustasolla, ahmii nuortenromaaneja, aloittelee päiväkirjan kirjoittamista ja osaa vetää selkeän yhteyden Asta Ikosen hepparomaanin ja László Krasznahorkain Saatanatangon välille.
Hetkinen?
Jos jostakin voi sanoa, että kyseessä on ”jotain ihan muuta”, niin Jaakko Yli-Juonikkaan Tahdon murskatappio edustaa kyllä sitä itseään. Se jatkaa Neljä ratsastajaa -sarjaa siitä, mihin Yö on viisain sen ensimmäisen lukunsa myötä toi. Nyt keskiössä on ryhmä heppatyttöjä ja toisaalta jotenkin hämärältä vaikuttava hevostalliympäristö. Paikallisen mahtimiehen Timo Konemetsän piiristä löytyy arvoituksellinen Seriator, josta kukaan ei oikein tunnu tietävän yhtään mitään. Verenvuodatukselta ei vältytä, mutta miten se liittyy tähän kaikkeen, selvinnee vasta sarjan seuraavissa osissa.
Tahdon murskatappio on kasattu huomattavan kiinnostavista elementeistä. Jaakko Yli-Juonikas luo hämmentäviä kontrasteja erityisesti Anun kautta, sillä hänen kauttaan pohditut ajatuskokonaisuudet ovat jotain sellaista, mitä ei ikinä kuvittelisi 12-vuotiaan suuhun. Tyttöjen väliset keskustelut Yli-Juonikas on translitteroinut pikaviestikieleksi ilman välimerkkejä ja isoja kirjaimia.
WAAH for fux sake eiks me sovittu ettei sanota ääneen sitä nimee
Kirjan tunnelma on edeltäjän tapaan painostava, jotenkin uhkaava, ihmeellisen outo ja vieraannuttava. Mutta siinä miten juuri tämä outo uhka piti novellikokoelma Yö on viisainta pystyssä, on Tahdon murskappio vaikeuksissa. Kokonaisuus, vaikka kiinnostavia osia sisältääkin, on hajanainen. Toki tästä huolimatta Tahdon murskatappion lukee mielellään, ja ainakin meikäläinen jää odottelmaan sarjan jatkoa syksyllä 2020.
