Maailma on täynnä eroja ja jokainen on oma tarinansa, kahta samanlaista ei vaan ole. Tässä kirjassa niitä on seitsemäntoista, naisten kertomia yksitoista ja miesten kuusi.
Katariina Hakaniemi on toimittaja, joka on nyt kasannut nämä tarinat pinkkien kansien väliin. Pinkit kannet kertovat, että kyse on rakkaudesta. Siitä rakkaudesta jota on ollut, johon on uskottu. Ja mitä tuolle rakkaudelle sitten kävi? Rakkauden loppuminen sattuu aina.
Kaikki kirjan tarinat ovat tosia, oikeasti tapahtuneita, eräänlaisia selviytymistarinoita. Kukin tavallaan on kokenut sen, mitä ei osannut kuvitellakaan, selvinnyt siitä ja huomannut, että elämä jatkuu, ehkä rakkauskin, uusin kuvioin.
Tarinat on kirjoitettu helposti luettaviksi, palasteltu sopiviin kappaleisiin ja niin, että niissä ei loukata ketään. Nimet on vaihdettu ja liikaa ei ole kerrottu. Lukija voi sitten itse lukea rivien välistä lisää.
Mausteena tässä kirjassa on kirjailijan omia ajatuksia aforismien muodossa.
Lohtu on haettava pienestä
kuten siitä, että
vaikka me kuolimme
minä en kuollut.
Tahdoin on kirja, jonka soisin kuluvan monien käsissä, niin eronneitten kuin ei-eronneitten. Jollain lailla se on lohdullinen ja toivoa antava, uskoa siihen, että voi selviytyä, erostakin!