Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Matti Kassilan kuuluisat Komisario Palmu -filmatisoinnit tehtiin 1960-luvun alussa, ja kahden olemassaolevan Palmu-tarinan (Kuka murhasi rouva Skrofin? ja Komisario Palmun erehdys) jatkoksi Mika Waltarilta pyydettiin lisää dekkareita.
Murhaaja palaa usein rikospaikalle, ja niinpä myös Waltari palasi parinkymmenen vuoden tauon jälkeen vielä kolmannen kerran sorvin ääreen. Aikaisemmista seikkailuista tutut murharyhmäläiset Palmu, Virta ja Kokki joutuvat nyt selvittelemään omituista tapausta Helsingin Tähtitorninmäellä. Tähdet kertovat, komisario Palmu! oli alunperin suunniteltu suoraan elokuvakäsikirjoitukseksi, mutta Waltari päätyikin kirjoittamaan aiheesta jännittävän romaanin, joka sitten sovitettiin elokuvaksi.
Myös tämä kolmas Palmu-dekkari on taattua Waltarin laatua. Vanha mies löydetään pensaikosta kuoliaaksi hakattuna, ja aivan vieressä on puuta päin ajettu auto. Lättähatutko ovat olleet asialla? Komisario Palmun tutkimusryhmä joutuu hurjassa mediapaineessa kiireisellä aikataululla tekemään sarjan tehokkaita etsintöjä ja kuulusteluja.
Asiaa ei ainakaan auta tutkimuksen alussa tapahtuneet useat epäonniset yhteensattumat ja jopa suoranaiset hutiloinnit. Ensimmäisten pidätysten jälkeen Palmu alkaa kuitenkin pian huomata, mistä asiassa todellisuudessa on kyse, ja jäljet johtavat varsin yllätykselliseen suuntaan.
Tähdet kertovat, komisario Palmu! on mukavaa rikoskirjallisuutta, jossa jännittävät juonenkäänteet seuraavat toisiaan. Tarinankertojana Waltari on tietenkin erinomainen, mutta erityistä mielenkiintoa tässä kirjassa on myös Waltarin yhteiskunnallisessa satiirissa.
Waltari pääsee leikittelemään vielä kerran vanhanaikaisten yhteiskuntaluokkajärjestelmien kanssa, jossa parempi väki pysyy erossa roskajoukosta, ja jossa työväenluokka ja omistava luokka jaetaan visusti kahtia. Rahalla saa erivapauksia, ja aatelisto on vielä voimissaan. Poliisi ja lehdistö esitetään konservatiivisen maailmanjärjestyksen linnakkeina, ja jengiytynyt nykynuoriso nahkatakkeineen ja lättähattuineen on tietenkin täysin pilalla.
Yllättäen ne kaikkein suvaitsevaisimmat hahmot löytyvät kuitenkin vanhojen ja kokeneiden, kuten komisario Palmun ja murhatun herra Nordbergin, kaltaisista hahmoista. Elämänkokemus tuo näkemystä ja inhimillisyyttä.
Waltarin Palmut ovat kotimaisen dekkarigenren klassikkoja, ja niitä on helppo vinkata myös muillekin luettavaksi. Suosittelen lämpimästi!
