Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On Riina ja Joona, kaksi abivuotta viettävää helsinkiläisnuorta. He asuvat samassa kaupungissa, mutta eri suunnilla. Ehkä he tapaavat – kerran, suojatiellä, liikennevaloissa. On Riina ja Juulia, kaksi filosofista runotyttöä, joiden ystävyys on ainakin näennäisesti vakaa, kaiken kestävä ja sietävä. On Joona ja Emilia, tyttö, joka lähti muualle opiskelemaan ja tultuaan käymään käyttää vain vaikeaselkoisia sanoja ja tekee lopun suhteesta. Joona katselee tähtiä, samat tähdet näkee Riinakin.
Riina tekee töitä koulun jälkeen kahvilassa ja asuu isänsä kanssa kaksin. Isän, jolla on juopotteluperiodeja, jolloin tämä soittaa kertoen rakastavansa tytärtään ja palaavansa myöhemmin. Joona elää ydinperheessä: on äiti ja isä sekä pikkusisko, Linnea. Pikkusisko, joka lienee rakastunut ensimmäistä kertaa eläessään.
Nuoren esikoiskirjailijan pienoisromaani kertoo epäperinteisellä tavalla kahdesta nuoresta, jotka elävät samassa kaupungissa, mutta ehkä eivät kuitenkaan samassa maailmassa. Kerronta on välillä hulluttelevien nuorten taukoilua ja jutustelua. Välillä jossakin välähtää – kuin muistumana 1920-luvulta – mainosvalojen kiiluminen yössä, sateisen kaupungin katujen lätäköt peilinä. Tekijä on halunnut mielestäni kuvata nuoruutta viiltävänä, hektisenäkin aikana, joka on kohta ohi. Sen aikana on pyrittävä kokemaan kaikki mahdollinen. On kiire nähdä, elää, rakastaakin. Kuolla. Tunteet vellovat voimakkaina, osin ehkä ristiriitaisinakin.
Sarri Nironen on imenyt selkeästi ainakin muutamia vaikutteita, jotka varttuneempi lukija tunnistanee. Tosin sen voisi väittää olevan tahallistakin. Kirja kuitenkin vetää mukaansa huomaamattaan. Nuortenkirjaksi en tätä välttämättä sanoisi, vaikka tämä nuorista kertookin. Kovin nuorille en tätä myöskään suosittelisi.
Suosittelisin kaikille uudesta, hieman erilaisesta proosasta kiinnostuneille, nuorten ajatuksista, irrallisuudesta sekä hetkeen tarttumisesta innostuville. Lupaava näyttö esikoisteokseksi ja Nirosen tapa kirjoittaa on mielenkiintoinen. Lukisin kuitenkin mielelläni lisää, sillä tätä pienoisromaania en usko pelkäksi tähdenlennoksi.