Jo nimi Täältä jostakin vie ajatukset oikeaan suuntaan: armeijajutuistahan tässä on kyse. Ei tosin sodankäynnistä, vaan tarina kertoo nuoresta taiteilijasta Matti Tullista, joka suorittaa asepalvelustaan jääkärirykmentissä. Kotiin jää odottamaan raskaana oleva vaimo.
Armeijan kuri ja pitkä synkkä talvi iskevät miehen mielenterveyteen. Herkkä taiteilijasielu ahdistuu ja hajoaa. Pasifisti kokee tappamiskoulutuksen vaikeaksi ja protestoi armeijan järjestystä vastaan.
Eihän sitä mielenterveys kestä, vaan Tulli romahtaa täysin. Täältä jostakin on vahvaa tajunnanvirtaa, joka on varmasti säväyttänyt ilmestyessään 1960-luvulla. Armeijan miesporukka puhuu naisista ja naimisesta sanojaan säästelemättä, eikä Tullikaan mikään puhdas pulmunen ole.
Ennen kaikkea Täältä jostakin on muodoltaan kokeellinen: se on kollaasimainen, varsin juoneton romaani, jossa erilaiset tekstiainekset limittyvät ja sekoittuvat. Paikoin siis suorastaan turhauttavaa luettavaa, mutta sirpaleisen, hajonneen mielen kuvauksena iskevä. Sodanvastaisen kirjallisuuden klassikoita, kenties, mutta ei todellakaan sieltä helpoimmin lähestyttävästä päästä.