”Alussa olivat suo, kuokka — ja Jussi.”
Kaikki tietävät, kuinka alkaa suomalaisen kirjallisuuden yksi tunnetuimmista kulmakivistä, Väinö Linnan huikea torpparitrilogia Täällä Pohjantähden alla. Alkulauseesta hämäläisellä suolla on lähes sadan vuoden matka läpi kansallisten merkkipaalujen ja kipupisteiden rauhalliseen kesähäiden idylliin kotoisella pihamaalla. Väinö Linna kuljettaa historian mullistuksia poliittisine pyörremyrskyineen ja konflikteineen Pentinkulman kylän ja sen asukkaiden näkökulman kautta. Millaisia olivat Suomen suuret tapahtumat maattoman pienviljelijän silmin katsottuna?
Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäinen osa kuljettaa tarinaa 1800-luvun loppupuolelta aina ensimmäisen maailmansodan kynnykselle. Tarina alkaa Koskelan torpan perustamisesta Pentinkulman pappilan maille. Jussi raivaa peltonsa kylmään korpeen ja pääsee vähitellen nuorikkonsa Alman kanssa elämän makuun torpparina. Ei elämä pienen pitäjän syrjäkylällä helppoa ole — väliin halla vie viljan, väliin torppaa isännöivä pastori. Perhe kasvaa, samalla myös jännitteet kylän sisällä ja ulkopuolellakin.
Toisen osan keskiöön astelee Jussin vanhin poika, Akseli. Pääpaino on nyt kansalaissodassa, sen syissä ja seurauksissa, molempien osapuolien mielivallassa. Ilmestyessään alunperin vuonna 1960 Täällä Pohjantähden alla II herätti suuren kohun; nyt kun ääneen pääsivät ensi kerran laajassa mitassa sodan hävinneet punaiset. Trilogian toinen osa onkin sarjan rajuin, järkyttävin ja dramaattisin.
Kolmas osa johdattelee lukijan sotien välisestä ajan kautta kohti väistämätöntä toista maailmansotaa ja siitä edelleen kohti toipumista ja uudenlaisen ajan alkua sodan jälkeen. Lapuanliike ja suojeluskunta olivat voimissaan myös Pentinkulmalla. Sotaakin kuvataan, mutta Linna uhraa paljon aikaa myös kotirintamalle — vanhempien, sisarusten, sukulaisten pelko rakkaidensa puolesta. Eikä kuolema kierrä Koskelankaan sukua.
Minulle Täällä Pohjantähden alla on kiistatta suurin kirja. Väinö Linna on mestarillinen kirjoittaja, joka on taiten rakentanut massiivisen sukukronikkansa. Se on täynnä dramatiikkaa ja voimakkaita tunteita, jännitystä ja huumoria, herkullisia henkilöhahmoja ja purevaa dialogia. Täällä Pohjantähden alla kuuluu kunniapaikalle suomalaiseen kirjahyllyyn, oikeastaan yleissivistykseenkin, mutta ei sen kirjallinen tehokaan puolessa vuosisadassa ole mihinkään hävinnyt. Vaikka kokonaisuus onkin minulle jo monen lukukerran jälkeen läpituttu, niin tämän trilogian luen takuulla vielä useasti uudestaan.