Bandi, koreaksi ”tulikärpänen”, on pohjoiskorealainen kirjailija, ja harvinaisuus lajissaan: hän on kirjoittanut kriittisesti maasta, saanut tekstejään julkaistuksi ulkomailla, mutta asuu silti yhä Pohjois-Koreassa.
Syytös on seitsemän novellin kokoelma, osa mittavaa Pohjois-Koreasta salakuljetettua aineistoa. Novellit on kirjoitettu 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Tuorein on vuodelta 1995.
Novellit antavat Pohjois-Koreasta varsin lohduttoman kuvan valtiona, joka tarkkailee ja rankaisee kansalaisiaan. Hienon esimerkin antaa kokoelman avausnovelli Aavekaupunki, joka kertoo perheestä, jonka kaksivuotias lapsi pelkää kovasti kodin lähellä olevan aukion laitamilla olevia Marxin ja Kim Il-Sungin kuvia.
Tästä syystä perhe pitää paksuja sinisiä verhoja suljettuna, mutta kun kaikilla muilla on valkoiset verhot, asia käy ilmi, perhettä epäillään vakoilijoiksi ja äiti päättää tunnustaa totuuden. Kaksivuotiaan lapsen pelko johtaa koko perheen tuomioon vastavallankumouksellisina.
Tarinoiden absurdius ei tästä juuri hälvene. Pandemonium kuvaa kaaosta rautatieasemalla, jossa junat eivät kulje ensimmäisen luokan tapahtuman vuoksi – siis koska Suuri Johtaja aikoo kulkea rataa pitkin junallaan ja kaiken muun liikenteen on jätettävä raiteet vapaiksi.
Pako kertoo perheestä, joka päätyy pakenemaan maasta, koska elämä armottomassa kastijärjestelmässä, jossa pieniä lapsiakin rankaistaan isovanhempiensa synneistä, on yksinkertaisesti liikaa.
Syytös on lohduton kokoelma, vaikka sillä humoristiset hetkensäkin ovat. Nauru tämän kirjan äärellä on sellaista epäuskoista hymähtelyä – ei kai tällaista voi oikeasti olla? Taitaa kuitenkin olla. Olen lukenut dystopioita, joiden yhteiskunta on iloisempi ja avoimempi kuin Bandin kuvaus Pohjois-Koreasta.