Syytettyjen sali jatkaa siitä, mihin Susipalatsi, yksi vuoden 2011 hienoimmista kirjoista, jäi. Englannin kuningas Henrik VIII on päässyt ensimmäisestä vaimostaan eroon ja saanut tilalle himoitsemansa Anne Boleynin. Vaan eipä Annesta pitkää iloa ole, sillä paljon kaivattu miespuolinen perillinen jää yhä saamatta ja kuningas katselee jo muita naisia, etenkin Jane Seymouria.
Niinpä Annestakin on päästävä eroon. Vastuu tehtävästä on Henrikin tärkeimmällä avustajalla, Thomas Cromwellilla. Cromwell on köyhistä oloista, mutta hääräilee nyt pääsihteerinä ja valtionarkiston johtajana. Hän on salamyhkäinen mies, oppinut ja sivistynyt, ja juuri omiaan tällaiseen tehtävään. Anne Boleynin kohtalo tunnetaan historiasta julmana ja kylmää kyytiä Cromwell kieltämättä kuningattarelle järjestää, ja siinä sivussa hovimiehille, jotka ovat enemmän tai vähemmän syyllisiä, mutta kaikki jostain syystä Cromwellin mustalla listalla.
Syytettyjen sali on synkkä kirja, jossa ihmisten – kuninkaan, kuningattaren, Cromwellin – surut ja kärsimykset kääntyvät lohduttomiksi kohtaloiksi muillekin. Kirja on vahvasti historiallinen ja yksityiskohtainen, mutta teemoiltaan myös nykyaikaa. Cromwellin Lontooseen luoma pelon ilmapiiri on kuin uudemmista vainoista.
Kun Anne Boleynin verinen kohtalo on saatu päätökseen, kirja loppuu. Susipalatsi kattoi melko pitkän ajan, Syytettyjen sali vain yhdeksän kuukautta, syksystä 1535 kesään 1536. Cromwellin kohtalo jää vielä auki ja Henrikilläkin riittää vaimoja. Hilary Mantel kirjoittaakin parhaimmillaan trilogiaan kolmatta osaa, jossa Thomas Cromwellin tarina saadaan päätökseen.
Syytettyjen salia on helppo suositella historiallisten romaanien, valtapelien ja taidokkaiden romaanien ystäville. Susipalatsi on kuitenkin syytä olla luettuna, ennen kuin tämän kirjan aloittaa.