Paul Herzog, amerikkalainen unkarilaisin sukujuurin, saapuu Budapestin yliopistoon opettamaan taidetta. Hän asuu vanhassa talossa, jota remontoi samalla mieleisekseen.
Talo tuntuu vähän omituiselta ja jossain vaiheessa Paul herää ihmettelemään, monennessako kerroksessa hän itse asiassa asuu.
Epäluuloisena hän kurkistaa uudelleen sisäpihan kuiluun. Kerroksia on sisäpihalta katsottuna yksi enemmän kuin kadulta. Miten se on mahdollista, onko kyseessä hahmotushäiriö, tai optinen harha?
Tämä epäselvyys kerroksista ei jää ainoaksi mysteeriksi Budapestissä. Läheinen Andrássy-katu vaihtaa yllättäen nimeään. Eräänä päivänä se onkin Népköztársaság útja, ja on ilmeisesti aina ollut.
Tuntuu kuin Budapest ympärillä muuttuisi ja siinä sivussa ihmiset. Suunta ei myöskään ole parempaan, vaan kaikki käy synkemmäksi: asenteet kovenevat, suhtautuminen ulkomaalaisiin ja akateemikoihin muuttuu jyrkemmäksi.
Jokin kuitenkin pysyy ja se on kummallinen Syyskuun jumalat -boheemiryhmä, joka kokoontuu illanviettoihinsa. Paulin tutustuttaa ryhmään mystinen naapurin ukko Ishmael Gábor, joka muistaa Unkarin kansannousun ajat 1950-luvulta, jolloin Paulin sukulaiset asuivat vielä Unkarissa.
Syyskuun jumalia on vaikea lukea heijastelematta sitä Unkarin tämän hetken oloihin. Se on selvästi rakkauskirje Budapestille, mutta rakkaus on ristiriitaista ja vaikka osa kirjan Budapest-kuvauksesta houkuttelee luokseen, osa työntää kauemmaksi – näin varmasti Viktor Orbánin Unkaria tarkastellessaan moni Budapestin ystäväkin kokee.