Mitäpä, kun lähdetään kaverin kanssa metsäkämpälle ryyppäämään, kun ei kaverin vaimo anna kotona naukata. Otetaan pyssyt ja koira mukaan, että näyttäisi metsästyshommilta. Mutta kun koira onkin niin hyvä metsästyskoira, ettei anna isännän pulloon koskeakaan. Mutta entäpä sitten, kun vauhdikkaan linnustuksen kesken karhu tai kuusi sellaista rynkää metsästä saalinjaolle? Ja kyllähän sitä kuuteen mieheen riuskasti saunan siirtäisi, ellei jouduttaisi matkalla putkaan tai kessun ostoon.
Niin, Harri Tapperin juttukokoelmasta Syyntakkeetom mies ei vauhtia ja vaaratilanteita puutu. Jalat ovat syvällä Saarijärven turpeessa, taloissa, metsissä ja kylissä. Isännät ja rengit, siat ja varikset, kärpäset eli mikä tuo nyt om mehijäene hämähäkki. Kaikki käsitellään muhevalla Saarijärven murteella. Ei pidä ehkä ihan kirjaimellisesti kaikkea käsittää, sillä Tapper tuntuu helposti heittäytyvän sellaisten miesten kelkkaan, jotka ovat hyviä valehtelemaan.
Syyntakkeetom mies pääsi yllättämään ihan puun takaa. Näin hauskaa kirjaa ei olekaan hetkeen näpeissä ollut. Jonnekin ennenvanhaiseen aikaan sijoittuvat lyhyet tarinanjalat ovat mitä mainiointa lukemistoa kepeää ja terävää huumoria kaipaavalle kirjallisuuden kuluttajalle. Kyllä kelpaa kuunnella, kun Syyntakkeetom mies puhuu.
Kerran sitte, kum poekien kilju ol valamistunu, kokkoonnuttiim Pirttisee. Pisteltiin sitä kiljuo korttelloella. Kohta laolettiinni. sitten kututtii isäntä mukkaa ja isäntä sano het: Myö kannetaan tämä pätikkä tuppaa. Mitä myö teällä tuulessa hihkumaa. Tuvassa piettiin sitä helekuti leiskettä. Silanter myhhäel ja hykertel.