Saksalainen asianajaja Ferdinand von Schirach tietää, mistä puhuu, kun hän puhuu rikoksista. Syyllisyys on 15 lakonisen kertomuksen kokoelma, jossa kaikissa on pohjana todellinen rikostapaus. Von Schirach on kirjoittanut hyvin erilaisista tilanteista: joukkoraiskaus, huumeporukoiden välienselvittely, kuolemaan johtava tapaturma, insesti. Karua luettavaa.
Von Schirachin näkökulma on mahdollisimman toteava, turhat rönsyt on jätetty pois. Itse asiassa tässä mieleen tulee Aki Ollikaisen Nälkävuosi: tapaus kuvataan sen faktojen kautta, motiivit ymmärretään ilman liikaa selittämistä. Ja koska von Schirach tuntuu itse lähes kylmältä, jäävät kokeminen ja pohdinta lukijalle. Eikä tämä ole ollenkaan huono ratkaisu!
Viidentoista lyhyen tai lyhyehkön novellin joukossa ei ole oikeastaan mitään ylimääräistä. Von Schirach ei juurikaan naurata – vain kaksi kertomusta, surkeiden sattumusten Avain sekä kokoelman päättävä Salaisuuksia, voidaan laskea koomisiksi. Muualla sävy on vakava, jopa surullinen. Jokainen kertomus ilmentää omalta osaltaan sitä, mitä von Schirach ymmärtää syyllisyyden käsitteellä, miten haastava, monimutkainen ja henkilökohtainen se on. Yhtä aikaa syyllisyyden kanssa pitää pohtia syyttömyyttä niin oikeuden kuin oman itsenkin edessä.
Minuun Ferdinand von Schirach teki oikein hyvän vaikutuksen. Uskon tälle löytyvän muitakin ystäviä, siispä vahva suositus!