Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On pakko myöntää vähän syyllisenä, että olen lukenut Hanna-Riikka Kuisman kirjoista vain hyvin erikoisella tavalla jännittävän romaanin Viides vuodenaika, mutta esimerkiksi Kerrostalo-teos (2019), joka oli Finlandia-ehdokkaanakin, jäi minulta valitettavasti väliin. Miksi, sitä en muista, mutta minulla on hieman sellainen tunne, että Kuisma on kirjailijana jäänyt muutenkin suurelta lukevalta yleisöltä hieman sivuun, mitä hän ei missään tapauksessa ansaitse, sen verran taitavasta kirjailijasta on kysymys.
Tämän uuden romaanin nimi on jo kannessa muotoiltu hashtagiksi, mikä kertoo, että siinä liikutaan paljolti sosiaalisen median parissa. Toisaalta heti ensimmäinen luku lupaa jonkinlaista rikosjuonta, koska kertojaminä on siinä syystä tai toisesta pidätyssellissä. Mitä oikein on tapahtunut? Mikä on muuttanut somevaikuttajan rikolliseksi tai ainakin rikoksesta epäillyksi?
Kirja liikkuu jonkin verran kahdella aikatasolla, mutta suurin osa tapahtumista sijoittuu kevätkaudelle 2020, jonka me kaikki tietysti muistamme koronapandemian saapumisaikana.
Nelikymppinen kertojaminä, jonka nimeä emme saa tietää – emmekä itse asiassa kenenkään muunkaan kirjan henkilön – on joutunut muuttamaan pääkaupunkiseudulta uneliaaseen pikkukaupunkiin ja toimii menestyvän verkostomarkkinointifirma Felodesen palveluksessa. Yritys myy erinäisiä ravintolisiä, joiden pitäisi tuottaa jos jonkinlaista kauneutta ja terveyttä, mutta kuinkahan tämän laita on?
Kertoja käyttää innolla Instagram-tiliä Felodesen pulverien myymiseen ja oman elämänsä kuvaamiseen, niin innolla, että hänen ajatuksensa kulkevat välillä hashtageina. Kodista on siivottava ainakin jokin nurkka, että saa kauniin kuvan Instaan, lukuisat selfiet kuuluvat tietysti samaan syssyyn, ja oma luonnollisesti oma aviomies olisi hienoa saada mukaan, jotta idyllinen vaikutelma olisi täydellinen. Tämä mokoma on kuitenkin ankarasti kieltäytynyt kunniasta.
Kertojan someaddiktio tuntuisi lukijasta melkein ärsyttävältä, jollei sen taustalla olisi yksinäinen, hyväksyntää etsivä tyttö, joka on jo koulussa saanut sivusta seurata muiden leikkejä, joka on toipunut vaikeista syömishäiriöistä ja viiltelytaipumuksesta, joka nyt vielä aikuisenakin odottaa kiihkeästi, että Felodesen ihailtu pomo huomaisi hänet. Mutta tietenkään asiat eivät mene toivotusti.
Syyllinen oli mielenkiintoista luettavaa, se avasi ihan uutta maailmaa (ja uusia tuntemattomia ilmaisuja) sellaiselle, jonka somenkäyttö rajoittuu laiskahkoon Facebookin selailuun. Ehkäpä kirja oli keskikohdiltaan vähän hidas, niin että tiivistämisen varaa olisi ollut, mutta loppua kohden jännitys alkoi kasvaa oikein mainiolla tavalla. Kun mukaan oli saatu vielä yllättävä loppukoukku, oli lukuelämys miellyttävä ja kirja sen myötä mitä suositeltavin.
