Eeva Rohas: Syvä pää

Fanny on teini-ikäinen huippu-uimari, jonka ura on kovassa nousussa, kunnes se katkeaa nöyryytykseen. Asia, jota isä ei ymmärrä. Henriikalla, parhaalla ystävällä, voisi olla asiasta aavistus. Jostakin syystä nuoret ovat kuitenkin erkaantumassa toisistaan. Isä on eläinlääkäri, äiti menehtynyt tytön ollessa pieni.

Susanne on lähes kolmikymppinen ikiopiskelija, joka siivoaa työkseen. Hänellä on unelma, jonka hän on juuri toteuttamassa. Hän on saamassa oman, ihanan reborn-nuken, joka on tehty käsin vain häntä varten erään valokuvan perusteella. Susanne asuu kotonaan ja vanhemmat hieman ihmettelevät tyttären toimia, mutta äiti tuntuu ymmärtävän Susannen kaipuun.

Etelän rantalomalla Fannyn isä Jan tutustuu uima-altaalla Harri-pojan viehättävään äitiin. Harri on touhukas kolmivuotias, joka pitää äitinsä kiireisenä. Hotellissa töissä oleva Susanne pestataan pojalle lapsenvahdiksi. Fanny saa viettää aikaansa miten haluaa. Tapahtumat lomakohteessa alkavat oudosti muuttua kummalliseksi farssin ja trillerin välimuodoksi. Ihmisten väliset tunnelataukset ovat vahvoja ja niiden on pakko purkautua. Loppu lienee kaikille kuitenkin kuin uusi alku. Jokaiselle erilainen.

Eeva Rohas kuvaa ansiokkaasti tavallisia ihmisiä, joilla on kuitenkin omat salaisuutensa, kipupisteensä ja pimeät, salatut sekä synkät puolensa – halunsa ja pakkomielteensä. Niitä ei vain aina näe, eivätkä kaikki niitä huomaa ehkä koskaan. Kun kaikkien salaisuudet ja omina pidetyt asiat tulevat julki, se myös puhdistaa ilmaa. Toivottavasti se luo jotakin uutta ja odottamisen arvoista jokaiselle.

Suosittelen ihmissuhteista, psykologisista romaaneista sekä hieman erilaisista tarinoista pitäville. Rohas on erittäin taitava kirjoittamaan jännitteitä loppuun asti sisältävää proosaa, josta ei myöskään tapahtumia puutu. Loppu jää ehkä tarkoituksella kohtuullisen avoimeksi ja lukija voi tehdä rauhassa omia päätelmiään.

Tämä on Rohaksen ensimmäinen romaani; hänen novellikokoelmansa Keltaiset tyypit ilmestyi 2010.