Pruen kotikaupungin vieressä on Tietön korpi, johon ei ole mitään asiaa. Prueta on usein kielletty menemästä synkkään metsään. Mutta minkäs teet, kun varisparvi sieppaa pikkuveljen ja kantaa Tiettömään korpeen – pakkohan Pruen on lähteä pelastamaan lapsiparka.
Tiettömästä korvesta Prue löytää kaikenlaista ihmeellistä, kuten puhuvia eläimiä. Metsässä ei ole kaikki hyvin, sillä Leskihallitsijatar juonittelee koko metsän tuhoksi, Etelämetsän kaupungissa käydään vallankumouksen jälkipyykkiä, Siivekkäiden valtakunnan ja Etelämetsän välit ovat tulehtuneet, Sysimetsässä vaeltaa rosvolaumoja ja niin edelleen. Pikkuveljen pelastaminen ei siis ole mikään helppo juttu.
Pruen ei auta kuin ryhtyä toimeen. Apunaan hänellä on luokkakaveri Curtis, josta Prue tosin joutuu heti alkuun eroon. Näin tarinaan saadaan kaksi näkökulmaa ja metsän tapahtumia voidaan esittää helposti eri puolilta. Tarinalle on tiettävästi luvassa jatkoa, joten tiedossa on paljon ensimmäiselle osalle tavanomaista pohjustusta. Onneksi juoni kuitenkin etenee ja tarina sujuu riittävän mukavasti.
Sysimetsä on tavallaan melko tavanomainen satufantasia ja nuortenkirja, mutta se on hyvin kirjoitettu ja sen maailma on mielenkiintoinen, joten toimii – lukisin tätä lisääkin. Kirjassa on myös hyvin viehättävä kuvitus, jonka on tehnyt Colin Meloyn vaimo Carson Ellis. Meloy tunnetaan myös The Decemberists -yhtyeen lauluntekijänä.