Joskus kannattaa katsella kirjastossa lastenosastolle, sillä sinne piilotetaan hyviä kirjoja. Sysilouhien sukua, Lumen ja jään maa -fantasiasarjan ensimmäinen osa, on sellainen. Ilkka Auerin esikoisteos on tyylikäs nuortenkirja, joka miellyttää varmasti myös aikuisia fantasiakirjallisuuden ystäviä.
Sysilouhien sukua kertoo 11-vuotiaasta Nonnasta, joka joutuu lemmikkijääkarhunsa kanssa melkoisen seikkailun keskelle. On ensimmäinen kesäpäivä, kuten monina vuosina aikaisemmin, mutta Nonnaa pelottaa: kesäksi onnea tuovia kukkia on paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ennusmerkit pitävät paikkansa, sillä Nonnan perhettä kohtaa suuri epäonni.
Tästä alkaa huikea seikkailu pohjoisessa. Kirja sijoittuu Auerin luomaan fantasiamaailmaan, joka muistuttaa lähinnä viikinkiaikaa. Nimistö on epämääräisesti germaanista viikinkilainaa ja maailma lumen ja jään hallitsema. Kirjan hyinen talvisuus miellytti minua kovin. Auerin roolipelitausta ei varsinaisesti yllätä; Lumen ja jään maa -roolipeli olisikin looginen jatko kirjasarjalle.
Juoneltaan Sysilouhien suku ei suuria yllätyksiä tarjoa, ainakaan fantasiakirjallisuudet perusteet tuntevalle lukijalle. Nonnan matka vaatimattomasta pikkutytöstä suuren kohtalon toteuttajaksi pitää kuitenkin otteessaan. Kyseessä on selkeästi nuortenkirja: lapsipäähenkilö, hillitysti väkivaltaa, ei seksiä tai edes romantiikkaa (mutta ystävyyssuhteita ja vanhemmanrakkautta), pahimmissakin vastoinkäymisissä on apu lähellä… Hyvä ja paha eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia kuin tämänkaltaisissa kirjoissa yleensä.
Sysilouhien sukua pärjää kuitenkin raikkaudellaan ulkomaisille kilpailijoille mallikelpoisesti, ja suosittelisin tätä kyllä oitis nuorille (ja vähän vanhemmillekin) fantasian ystäville. Itsekin taidan lainailla kirjastosta sarjan muut osat, varsinkin kun tämä ensimmäinen osa on juoneltaan lähinnä vasta tulevan pohjustusta – tämä on vasta Nonnan tarinan alku.