Sain ihanan runokirjan – Syränkäpykyläs, jonka on rustannut eteläpohojanmaan murteel Arto Juurakko.
Kerta kaikkiaan riemastuttavia runoja! Miehisiä rakkauden lurituksia, joissa ollaan keskellä arkea, realistisia, mutta silti niin hersyviä, ei liian vakavia, vaan sopivasti huumorin puolella, sillä tavalla kivasti pilke silmäkulmassa. Mukavan pituisia ja helposti ymmärrettävissä, ihan kenen tahansa.
Jokainen runo on elämys ja aina paremmaksi muuttuu, kun lukee ääneen, oli sitten yksin tai kaverin kanssa. Minä olen viihdyttänyt itseäni lukemalla näitä runoja ääneen vain itselleni, mutta aion lukea myös kaikille, joita vähänkin huvittaa kuunnella.
Tällaista runokirjaa lukee aina uudestaan ja uudestaan ja joka kerta siitä löytää jotain uutta. Niin, ja kun se on kirjoitettu murteella, se maistuu paremmalta.
Elineherot
Kolome
on ihimisellä elinehtua:
leipä, lämpö
ja toinen ihiminen.Jos on leipää,
pysyy hengis.
Jos on lämpyä,
tarkenoo.
Jos viäres
on toinen ihiminen,
elää.