Nyt vedin pakasta mainion kortin – kirjan, joka on kirjoitettu niin hyvin, että vaikka aihe sattuu ja koskettaa, niin teksti, siitä kuinka hienosti sanat on aseteltu kulloinkin kuvaamaan tilanteita, on äärimmäisen herkullinen.
Tarinassa on perhe, isä Marko ja äiti Riikka ja heidän pieni tyttärensä Aada. Aada sairastuu syöpään ja siitä alkaakin sellainen matka, missä lukija saa olla mukana. Miten kuvataan niitä tuntoja, mitä vanhemmat kokevat, kun se tärkein ihminen sairastuu vakavasti. Miten jo sana syöpä on niin kamala ja mistä seuraava sana on kuolema, tuska, menetys.
Marko ja Riikka kokevat kriisin eri tavoin ja se etäännyttää heitä toisistaan. Ei ole mitään herkkää toistensa tukemista, vaan kumpikin jää ikään kuin oman surunsa syövereihin. Riikka kokee tekevänsä kaiken, kun Marko vaan käy töissä. Lukijana ihan päivänselvää, että jonkun on tienattava, mutta miten se tässä kirjassa tulee niin hienosti esiin, että muu ajatusmaailma hämärtyy, kun on niin suuri huoli lapsesta.
Kerrotaan myös hyvinkin tarkkaan, miten lapsi kokee sairastamisen. Kaikki se kipu ja tuska, lukuisat pistetyt neulat, sivuvaikutukset, mitkä kaikista, lukuisista lääkkeistä seuraa. Kuinka ei voi syödä ja miten oksettaa.
Riikka ei halua puhua kenellekkään mitään lapsensa sairaudesta, mutta Marko alkaa pitää blogia: Syöpäkortti. Se on Markon henkireikä ja ne blogitekstit ovatkin hauskoja luettavia. Tai – sellaisia, joita lukiessa ensin naurattaa ja sitten itkettää.
Mukana tarinassa ovat myös Riikan äiti ja hänen miesystävänsä, joita ei kovin hyvin myötäeläviksi voisi sanoa. Parasta kirjassa on Riikan anoppi, joka on sellainen vanhan kansan viisas nainen, ei hössötä, vaan osaa tukea juuri niin, että sen vaikutus on aika lailla parhainta.
Syöpäkortti on kirja, joka oli pakko laskea välillä sivuun ja hengähtää. Se laittaa kaikki tunteet peliin, se koskettaa ja panee omat ajatukset laukalle. Sitten taas innolla tarttuu kirjaan, saadakseen tietää, mitä – miten tässä käy? Selviävätkö kaikki?
Erittäin suositeltava kirja ihan kenelle tahansa, sillä on ihan terveellistä lukea asioista niin kuin ne oikeasti voivat mennä!