Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nanao Sakakin (1923–2008) Syödään tähtiä! on ehdoton suositukseni kaikille hipeistä ja boheemielämästä kiinnostuneille lukijoille. Nanao Sakakia voi hyvällä omallatunnolla kutsua japanilaisen hippiliikkeen isäksi. Hän sai voimansa luonnosta, ihmisistä ja kävelystä. Pummin elämä kaupungissa ja tutkimusretket maailmalla olivat Sakakin avaimet runouteen. Tämän runovalikoiman on suomentanut Tero Tähtinen ja esipuhe on Sakakin pitkäaikaisen kääntäjän, Gary Snyderin käsialaa.
Nanao Sakakille runous ja kävely kulkivat käsi kädessä. Toisen maailmansodan jälkeen Sakaki työskenteli hetken kustannusalalla, mutta hän irtisanoutui pian ja rupesi elämään kadulla ja kirjoittamaan runoja. Kulkurimainen elämäntapa luotsasi Nanao Sakakista lopulta maailmankansalaisen. Sakaki käveli kaupungista kaupunkiin ja ystävystyi Kiotossa Allen Ginsbergiin ja Gary Snyderiin, jotka kutsuivat hänet vierailemaan Yhdysvaltoihin asti. Beat-kirjailijoiden ystäville uskonkin kokoelman tarjoavan korvaamattomia lukukokemuksia.
Sakaki vietti retkillään Yhdysvalloissa yhteensä kymmenkunta vuotta – kävellen jälleen pitkiä matkoja toinen toisensa jälkeen. Kokoelman varsinainen viehätys kumpuaa sen kyvystä puhua vankkumatta luonnon puolesta. Metsät ja vuoret voimaannuttavat. Myös pikkukivillä on oma arvonsa Sakakin maailmassa. Runous on vastalauseita teolliselle maailmalle ja teolliselle Japanille, missä kilometreittäin rantatörmiä ja joen rantoja jää betonin alle jatkuvasti. Ekokritiikki ei vanhene koskaan.
Palataan vielä vaeltamisen ja matkanteon teemoihin, jotka ovat tietenkin tuttuja piirteitä japanilaisessa ja kiinalaisessa runoudessa. Historiallisesti matkanteko oli aina valjastettu yhteen oppineisuuden kanssa: muun muassa Bashoo ja Ryookan ovat täydellisiä esimerkkejä Japanin kirjailijahahmoista, jotka yhdistivät vaeltamisen luontevasti kirjallisuuteen ja runouteen. Sakakilla on edeltäjilleen tyypillinen kyky tarjota matkakertomuksia runojensa kautta ja niiden skaala on tietenkin laajempi – Grand Canyon ja koko muu kosmos!
Maanpinnasta
lumi nousee.
Taivaisiin
mahla palaa
Maailmankaikkeuden reunalla
elämä alkaa.
Tuulessa
aika kävelee.
Huomio keskittyy harvoin pelkästään runojen sana-aineksiin, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi ”Elämä jatkuu ja jatkuu” kertoo tarinan kastanjapuun elämästä ja johdattaa pohtimaan runon symboliikkaa. Japanilaisille uutena vuonna aterialla tarjoiltavat kastanjat edustavat menestystä, mutta myös haasteellisia aikoja. Jos kuitenkin päättää jättää kastanjoiden merkityksen vähemmälle huomiolle, on runo kaunis montaasimainen tilannekuva. Vuodenajat saavat merkityksiä sateen tihuttaessa ja kastanjoiden putoillessa.
Kastanjapuussa
kastanjankukkaset kukkivat.
Kastanjapuussa
aurinko riippuu.
Kastanjapuussa
kastanjat kypsyvät.
Kastanjapuussa
kylmät sateet tihuttavat.
Kastanjapuusta
kastanjat putoilevat.
Kastanjapuussa
lumihiutaleet viipyilevät.
Kastanjapuussa
kevättuuli palaa.
Kastanjapuussa
kastanjankukkaset kukkivat.
Kastanjapuussa
elämä jatkuu ja jatkuu.
Sakakin runot myös kyseenalaistavat vakavan huumorin keinoin. Ydinvoima, digitaalikello ja vessapaperi joutuvat yhtälailla kritiikin kohteiksi. Ulostamisen tulisi olla veronmaksua luonnolle, eikä vessapaperirullien kiikuttamista supermarketista kodin posliinipöntölle. Sakakin valtava runo vessapaperista karkaa majesteettisiin mittoihin. Miten ihastuttavan monipuolisia runorakenteita! Syödään tähtiä! on lukemisen arvoinen kokoelma aforistisia, tilittäviä, ihmetteleviä ja rakastettavia runoja.