Syntysanat lataa kontrasteja tiskiin heti alusta alkaen. Kerronta kulkee paljon matkustaneen kirjailija-Hannan ja maaseudun perheenäiti Mesin vuoropuheluna. Tapahtumapaikka Kourankorvelle taas tuo vastapainoa tärkeässä osassa oleva Venetsia. Myös Hannan ja Mesin hyvin erilaiset elämänkaaret toimivat kuin vertailukohtina.
Mesi lukee Hannan teoksen Kivilaituri, ja se liikuttaa häntä todella syvältä. Vanhat asiat ja tuntemukset ponnahtavat pintaan. Menneisyys sekä pappilan salaperäiset tapahtumat alkavat muistuttaa ja kiinnostaa Mesiä yhä enemmän.
Pappilaan muuttanut Hanna alkaa kirjoittaa Mesin tarinaa. Käsittelytapa on mielenkiintoinen, sillä tarinan voi ajatella yhtä hyvin Hannan kirjallisena tuotoksena kuin Mesin itsensä kertomana. Pikkuhiljaa naisten tarina alkaa kuin kietoutua yhteen ja kontrastien raja hälvetä.
Kieleltään raikas Syntysanat kertoo tarinan, mutta vahvemmin koin teoksen ajatusten herättäjänä. Voiko sanojen avulla saada unohtamiaan ja haudattuja tunteitaan ulos? Voiko sen tehdä toisen puolesta? Pitääkö pinnan alle nähdäkseen odottaa tyyntä hetkeä vai tehdä särö peilipintaan?
Kun räjähtelee sisäänpäin, mekkala ei kuulu kauas.
Johanna Venho on kunnostautunut aiemmin runokokoelmillaan sekä lastenkirjoillaan. Askel romaanimaailmaan sujuu onnistuneesti.