Olipas herkullinen kirja! Johanna Laitilan esikoisteosta Lilium Regalea olen yrittänyt saada luettua huonolla menestyksellä jo pitkään, joten tämä toinen kirja ehti luettavaksi ensin.
Takakansi kuvailee Syntyä kauniiksi ja groteskiksi ja sitäpä juuri tämä onkin koko rahan edestä. Hienosti kirjoitettua ja todella mehevän groteskia, elimellistä ja lihallista tekstiä.
Kirja tapahtuu hyvin pienissä oloissa vuonna 1917. Päähenkilö Aleksanteri asuu Helsingin Hakaniemessä pienessä asunnossaan ja puuhastelee käännöstöiden parissa. Ulos hän ei juuri nokkaansa pistä ja sisällissodan kuohutkin menevät jotenkin täysin ohi. Ulkomaailma tulee hänen luokseen huushollia laittavan Hildan ja postia, ruokaa ja rakkautta tuovan Elnan muodossa.
Naapurihuoneistoon muuttaa venäläinen lehtimies, joka on salaperäinen tyyppi, mutta paperinohuen seinän molemmin puolin ei juurikaan salaisuuksista puhuta. Aleksanteri kuuntelee seinän läpi uuden naapurinsa elämää ja lopulta tutustuu tähän varsin eriskummalliseen Iljaan, Uljaan tai mikä ikinä mies onkaan nimeltään. Vladimir Uljanoviksi hän melko pian kuitenkin paljastuu, mikä tuo kirjalle oman historiallisen käänteensä.
Aleksanterin ja Uljan välinen suhde on omituinen, ristiriitainen ja täynnä vastentahtoisuutta ja puoleensavetävyyttä. Kirja kuvaa sietämätöntä riippuvuutta, inhoa ja himoa, erilaisia haluja ja kaikenlaisia kutkuttavia yksityiskohtia ja lihallisuuksia. Synty on todella kiinnostava ja mielenkiintoinen kirja.