Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruotsalainen rikoskirjailija Anna Jansson on kirjoittanut pitkän Maria Wern -sarjan, jossa visbyläinen poliisi tutkii murhatapauksia; tämä Synnin vartijat on jo 22. osa. Luulin, että Jansson on jo jättänyt Marian aloittaessaan uuden sarjan Kristoffer Barkista, mutta näin vain palattiin vielä kauniiseen Gotlantiin.
Marian perhetilanne on nyt vaikea. Hänen puolisonsa, palomies Björn, on halvaantunut ja liikkumis- ja kommunikointikyvytön. Maria haluaa kuitenkin hoitaa häntä kotona yhdessä sairaanhoitajien ja henkilökohtaisten avustajien kanssa. Mutta sitten eräs heistä, hieman huithapeli ja vastuuntunnotonkin mutta tyttöjen rakastama Oliver, löytyy kuolleena rantavedestä. Samaan aikaan paikallinen lääkäri Rosita alkaa saada uhkaavia tuntemattomasta osoitteesta tulevia nettiviestejä. Kuka on niiden takana, mitä pahaa Rosita olisi tehnyt? Ja kuka murhasi nuoren Oliverin?
Eli sitä paljonpuhuttua perusdekkarikamaa jälleen kerran. Mutta sitä ei auta ylenkatsoa, sillä vilkaistessani kotimaakuntani kirjastotietokantaa tästä kirjasta oli satakunta varausta. Kyllä Maria Wernillä ja Janssonilla on siis ystävänsä. Eikä tässä dekkarissa mitään suurempaa vikaa ollutkaan, sillä se oli jouheaa luettavaa, hyvin etenevää ja dekkarien kirjoittamattomia sääntöjä noudattavaa.
Jotain silti pisti silmiini: alun pikkuinen rakkaustarina Oliverin ja luokkatoveri Elinin kanssa oli toivottoman romanttisesti kirjoitettu – voisin sanoa, että kuin prototyyppisessä naistenviihteessä, mutta en ole kyseistä lajia juurikaan lukenut, mitä nyt jotain lapsuuden Angelika-hairahduksia. Lisäksi kirjojen ajan kulku on hieman hämmentävää: Marian lapset Emil ja Linda ovat yhä peruskouluiässä, vaikka kirjoja on siis parikymmentä. Eivätkö he olleet jossain kirjassa jo isompia? Tätä en pysty nyt mistään tarkistamaan.
Janssonin ote pitää muuten ihan hyvin; tässä kirjassa näkyy myös hänen sairaanhoitajataustansa, sillä Rositan työt ja huonokuntoisen Björnin hoito on kuvattu ilmeisen asiantuntevasti. Lisäksi romaanissa sivutaan myös vakavia kysymyksiä kuolinavusta.
Jännittävä kirja siis, ja kaikessa romanttisuudessaankin sangen viehättävä kansikuva, pakko myöntää.
