Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Synkkä metsä sai odottaa vuoroaan pitkään, ensin kirjastossa, sitten omassa hyllyssä. Välttelin mieskirjailijoita ja onhan tämä aika järkäle ja ehkä vähän unohtui jo, mitä hyvää ensimmäisessä osassa oli. Sitten tartuin ja luin ja, no, kannatti.
Synkkä metsä jatkaa Kolmen kappaleen probleeman tarinaa. Ihmiskuntaa uhkaavat teknologialtaan ylivoimaiset trisolarislaiset, joiden laivasto on tulossa 400 vuoden päästä tuhoamaan maapallon. Kuinka tällaista tulevaa uhkaa vastaan taistellaan? Etenkin kun trisolarislaiset ovat estäneet kaiken fysiikan perustutkimuksen etenemisen ja pystyvät salakuuntelemaan kaikkea puhetta maapallolla.
Yhdeksi ratkaisuksi keksitään Seinänkohtaajat, neljä henkilöä, jotka saavat YK:lta rajattomat resurssit ja tehtäväksi keksiä joku salainen strategia, jolla uhka voitetaan. Strategian pitää pysyä piilossa trisolarislaisilta. Yksi näistä Seinänkohtaajista on kiinalainen mitättömyys, tähtitieteilijä Luo Ji, joka on kuitenkin jollain tapaa hyvin tärkeä mies: hän on ainoa Seinänkohtaajista, jota muukalaiset todella pitävät uhkana.
Liu Cixinin tavalla kirjoittaa on paljon yhteistä Arthur C. Clarken ja Isaac Asimovin kaltaisten mestarien kanssa, uudemmista kirjoittajista ensinnä tulee mieleen Stephen Baxter. Kukaan näistä esikuvista ei ole tunnettu vahvasta henkilöiden kuvaamisesta, eikä Liu Cixin myöskään sillä osastolla loista.
Etenkin naisten kohdalla tilanne on suorastaan kamala. Liu Cixinille – näin väitettävän Cixinin itsensä sanoneen tällä tavalla – henkilöiden sukupuolella ei ole merkitystä, ne vain palvelevat tarinan tarkoitusperiä. Niinpä aivan kaikki merkittävät henkilöt tarinassa ovat miehiä ja naisista kirjoitetaan ankeasti. Nykyaika kutsuu! Cixin on pitkälti juuri sellainen tunkkainen äijäkirjailija, joita olen viime aikoina onnistuneesti enimmäkseen välttänyt ja jos tämä asia on millään tavalla herkkä kohta, Synkkä metsä kannattaa jättää lukematta.
Miehenä minun oli toki helppo keskittyä juoneen ja olla välittämättä miesvoittoisesta henkilögalleriasta. Sen verran on toki sanottava, ettei näistä miehistäkään kukaan erityisen kiinnostava tyyppi ollut, koko katras oli juuri sellaisia juonen tarpeisiin kehitettyjä kovin persoonattomia pahvihahmoja, jollaisia scifi-kirjoissa perinteisesti on ollut. Mutta jos henkilöt ovat näin olemattomia, aivan yhtä hyvin osa porukasta olisi voinut olla naisen muotoisia pahvihahmoja. Kaikkea ei voi pistää kulttuurierojenkaan piikkiin: Cixinin hahmonkehittelyä on kuulemma kritisoitu Kiinassakin kovasti.
Kirjan ideapuoli on kuitenkin sen verran villiä lentoa, että Synkkä metsä on puutteistaan huolimatta kiinnostava ja lukemisen arvoinen. Juoni on sillä tavalla reipasta lentoa, että en tiedä kestääkö se lähempää tarkastelua, mutta jo vain tämä pyörittelee mielenkiintoisia näkökulmia Fermin paradoksiin ja avaruuden sivilisaatioiden vuorovaikutukseen kuvatessaan ihmisten ja trisolarislaisten vuorovaikutusta. Seinänkohtaajien rooli ja strategiat ihmiskunnan pelastamiseksi olivat kiinnostavia ja ratkaisu, johon kirjassa lopulta päädyttiin, oli kiehtova.
Parasta scifiä ikinä? Tuskin. Parasta scifiä just nyt? Epäilen. Kiinnostavaa ideoiden pallottelua scifin suurten nimien hengessä? Totta tosiaan ja sellaista lukevalle Muistoja planeetta Maasta -sarja on lukemisen arvoinen. Vielä kun saman saisi vähän nykyaikaisemmin sukupuoliroolein.
