Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Syliin, se on kirja, jossa odotetaan vauvaa, saadaan vauva, yritetään oppia elämään vauvan kanssa ja sitten vauvoja tulee lisää ja elämä jatkuu.
Kaikilla ei mene niin, on niitä, joilla on vaikeaa raskausaikana ja ollaan Vaikeiden raskauksien osastolla, tavataan muita, tutustutaan kohtalotovereihin.
Erilaisia äitejä, niitä joille äitys on haaste, mutta josta selviydytään ja niitä joille se ei ole edes haaste…
Syliin on kirja, jossa on nippu naisia, joiden elämät jollain lailla sivuavat toisiaan. Kerrotaan heidän äitinä olostaan, mutta myös naiseudesta ja parisuhteesta.
Näkökulmia on useita. On vanhemman naisen ja on lapsen ja odottavan äidin ja jo lapsia saaneen äidin.
Kirjassa tuodut asiat ovat vaikeita ja raskaita ja jos teksti ei olisi niin hyvin luettavaa ja kappaleet lyhyitä, lukukokemus voisi olla raskaampi. Nyt sen luki kuitenkin nopeasti, sillä sitä niin halusi tietää, ketkä selviävät jatkoon ja miten.
Esikoisteoksena tämä on kyllä erinomainen ja soisin löytyvän tälle paljon lukijoita!
Tuija:
Ina Westmanin ansiokkaan esikoisromaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle sairaalan synnytysosastolta, tarkemmin sanottuna osastolta 42, jossa hoidetaan vaikeita raskauksia. Iida on joutunut sairaalaan, koska hänen ”voipaketin kokoinen” vauvansa raskausviikolla 25 on syntymässä, mutta on tietysti kovasti liian pieni selviytyäkseen kunnialla tähän maailmaan. Osaston potilaat eivät tiedä toistensa nimiä, on vain vertavuotava, lapsivettä vuotava, kaksosia odottava, jatkuvasti oksentava. Iidan vauva syntyy sitten kuitenkin terveenä, ja alkaa arki vastasyntyneen kanssa.
”On kahdenlaisia äitejä: niitä, joiden lapset nukkuvat ja niitä, joiden eivät nuku”, Westman kirjoittaa. Iida on kuolemanväsynyt ja väsyy yhä enemmän vauvan kasvaessa. Mies, Ville, tekee pitkää päivää töissä, mutta sitten Iida löytää Facebookin kautta Maijan, erään sairaalassa yhtaikaa olleen äidin ystäväkseen. On kuitenkin vaikeaa, yksinäistä, itkettävää, uuvuttavaa. ”Itkettää. Mitä hän tästä tietää. Vaikka pitäisi. Kuuntele vain vaistojasi, kaikki sanovat – eihän hän tunne muuta kuin paniikkia.”
Kirjan ensimmäiset viitisenkymmentä sivua keskittyvät Iidan, Villen ja Venla-vauvan orastavan perhe-elämän kuvaamiseen, mutta sitten hivenen yllättävästi tarina alkaakin kehkeytyä ulospäin. Mukaan tulee myös Maija-ystävän ja hänen pikku tyttärensä Stiinan kautta uusia ihmisiä, uusia kuvioita. Aika kuluu, Iidan tarinassa yllätykset seuraavat toisiaan, eikä Maijankaan elämä aivan suoraviivaista ole. Aluksi tämä kertomuksen laajeneminen tuntui minusta ärsyttävältä ja jopa turhalta, mutta luku luvulta pidin kirjailijan ratkaisuista yhä enemmän. Hän saa varsin onnistuneesti mahdutettua mielenkiintoisen suku- ja perheromaanin pariinsataan sivuun, ja kuitenkin lopputulos on jotenkin ilmava ja tyylikäs.
Pieni helmi siis kirjaksi tämä Syliin – toivottavasti löytää lukijansa!
