Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuin olisi peilin edessä, välillä hereillä, välillä katsellen peilistä omaa untaan. Tällainen ajatus nousi mieleen lukiessa Anderssonin tekstejä. Tyyli ja teemat ovat tekijän aiemmasta tuotannosta tuttuja, ja hyvä niin. Syksyni sumuissa rakastan sinua on vapautunut runokokoelma ja nautinnollista luettavaa.
Andersson kirjoittaa tälläkin kertaa paljon rakkaudesta, ymmärryksestä ja vanhenemisesta. Myös unet ovat tärkeässä roolissa. Runot ovat avoimia niin ilossa kuin raivossa. Kirjoittajan intohimo musiikkiin sekä ammattitausta psykiatrina näkyvät jälleen teksteissä. Masennus voi olla ase tai Bachin preludi voi pelastaa päivän.
Rakkaudesta on vaikea kirjoittaa kliseitä vältellen tai tuoreesti. Kokoelman päättävä Kahdeksan runoa rakkaudesta kuitenkin kiertää karikot, ja saa miettimään rakkautta ikuisena, kuin vuorovetenä, joka palaa lopulta aina oikeaan uomaansa.
Minä rakastan niin kuin pienet nopeat kalaparveni ja jättimäiset ryhävalaani, nälkäiset haukeni ja ahveneni, uteliaat ankeriaani rakastavat sinua.
Andersson on tutkaillut maailmaa yli 75 vuoden ajan. Silti runot eivät yritä opettaa liikaa, ja ne sopivat yhtä hyvin tähän päivään kuin menneeseen ikään katsomatta. Hän miettii mitä näyttöruudun takana tapahtuu tai onko kolibrin uni pienempi kuin kotkan?
Elämänmakuista runoutta, jota Jyrki Kiiskisen mainio suomennos korostaa.
