Syyskesällä 2013 Karl Ove Knausgårdin perheeseen odotettiin neljättä lasta. Taisteluni-sarjan valmiiksi saanut kirjailija aloitti uuden projektin. Tarkoituksena oli kirjoittaa yksi kokonainen teksti joka päivä. Knausgård alkoi kirjoittaa tavallisista, jopa triviaaleista aiheista, kuten sammakoista, muovipusseista, kumisaappaista, auringosta ja niin edelleen. Hän halusi näyttää syntymättömälle tyttärelleen maailman sellaisena kuin se oli, koruttomasti mutta kauniisti.
Syksy on kokoelma kirjoituksia ja huomioita aivan tavallisista asioista, joihin ei yleensä muista kiinnittää huomiota. Omillaan seisovan kirjallisen kokonaisuuden loihtiminen päivässä on ammattilaiskirjoittajan työnäyte ja vaativa homma kenelle tahansa. Välillä aiheen etsintä tuntuu hankalalta, hieman väkinäiseltä, mutta jotain sieltä aina löytyy. Vaikka jotkut aiheet eivät oikein kanna, ei Syksy pelkkä kirjallinen sormiharjoitus ole. Parhaimmillaan Knausgård on silloin, kun hän avaa jotain itsestään, jotain henkilökohtaisempaa, kun hän ei kätkeydy liialliseen objektiiviseen abstraktioon. Tarina käärmeistä saa aivan uuden merkityksen, kun Knausgård jakaa vain pienenkin henkilökohtaisen muiston. Jokaisen kuukauden aloittavat kirjeet syntymättömälle tyttärelle ovat kirjan ehdonta parhaimmistoa.
Syksy on Knausgårdin kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Tätä kirjoittaessa myös Talvi on jo ilmestynyt suomeksi, kaksi muuta vuodenaikaa norjaksi. Knausgårdin kanssa vuodenaikoja vaihtelee mielellään, vähän kerrallaan, rauhallisesti nautiskellen. Ehkä pari kolme juttua päivässä. Pienistä puutteistaan huolimatta minut Syksy voitti puolelleen.