Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Käsissä on savolaisen kirjailijan uuden kirjasarjan aloitusosa nykymaalaiselämästä: Minna Mikkasen Sydänmaalaiset.
Ei! Älkää paetko! Ei mennä nostalgiaan. Ihan on nohevaa tekstiä tässä ja nyt.
Ei yhtään heinäseivästä: kauramaidot, härkäpavut, tinderit, homot, ilmastonmuutokset, tuorerehupaalit, veget ja karjankasvatukset kuvassa mukana.
Ennen kaikkea ihmissuhteet, joista äidin ja pojan, Paulan ja Samin, välien selvittely kestää läpi romaanin. Leskiäiti muuttaa pitäjiltä kirkolle miehen perässä, aikamiespoika jää karjaa kasvattamaan ja maata viljelemään, muttei pian yksin. Äiti ei voi ymmärtää pojan seurustelusuhdetta, jos ei poika aluksi itsekään, tosin ei äiti omaa valintaansakaan noin vain niele.
Samin homoushan se tässä yllättää perusteellisesti niin Samin, entisen tyttökaveri Jennin ja harmittavasti ennen kaikkea periystävä Villen; lapsuuskaveri on sen verran konservatiivi, ettei naapurin parivalinta tahdo mennä millään kaaliin. Epäluuloinen Ville tinttaa saunakaljoissa Samia kuonoon: sekö aito ystävyys ollutkin petosta, yksipuolista – toisen puolelta seksipainotteista?
Ja koska eletään muissakin kuin ihmissuhteissa tässä ajassa, alkaa pientilallisten toimeentulo olla tiensä päässä. Olisi investoitava rajusti: kasvatettava karjalukua, hommattava lisää viljelysmaata, koneistettava. Tuotantokustannukset nousevat, tuottajahinnat laskevat. Velkamäärä veisi perikatoon. Silti Sami jatkaa ja sinnittelee eteenpäin, Ville tekee toisin.
Kirjailija Mikkanen onnistuu nostamaan henkilöidensä erilaisuuden esiin niin että mieleen jäävät: kauppias Marttisen veressä on selvää kauppiasta, ei ihme jos äiti Paula lankeaa sylitysten; Paulassa taas vanhakantaista äitiverta, syyllisyyden kasvatustaakkaa oman pojan homoudesta.
Sami on selkeä Sami, Ville Ville, Jenni Jenni. Vaan eniten minua jäi ilahduttamaan vetäytyvä Antsu ja hänen viileä virnuilunsa, ettäkö hänelläkin nyt mahiksia Jenniin Samin ja Jennin eron jälkeen!
Onko tulkittava niin, että nyt tarjoutu meikäpojalle yllättävä tsäänssi?
Ihmissuhteet, romanttisetkin, tässä sopivasti kantaaottavassa maaseuturealismiromaanissa ovat päällimmäisinä, välillä tosin vähän makeahkon liioitellut Kaunareiden tavoin. Uskottavaa kirjoitusta syrjäkyliltä, missä on toteltava maailmanmenoa ja elettävä sen mukaan: vapauttaahan se myös elämään, osin kiellettyjenkin, halujensa mukaan.
Näissä maaseuturomaaneissa näin maaseutueläjänä on oma viehätyksensä ja vetonsa, kuten vaikkapa kuopiolais-viinijärveläisen Marja-Leena Tiaisen tuotannossa. Siihen joukkoon kuopiolainen Minna Mikkanen (s. 1966) on oiva lisä. Häneltä on tulossa sarjaan jatko-osa, Tuulentuomat, jo ennen joulua.
Odotuttaa. Siinäpä arvosanaa Sydänmaalaisille.