Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hollywoodissa suunnitellaan suurta spektaakkelia. Mario Puzon romaaniin perustuva Kummisetä saisi ohjaajakseen nuoren lupaavan Francis Ford Coppolan ja päätähdekseen Marlon Brandon. Kustannukset ovat karata käsistä, joten jostain on löydettävä säästöä. Osa kuvauksista päätetään siirtää Suomeen. Täkäläiseksi kontaktihenkilöksi löydetään elokuvaohjaaja Mikko Niskanen.
Samaan aikaan Maunulassa työtön laitosmies Raimo Kytöniemi käyttää päivänsä soittelemalla Yleisradion ohjelmapäivystykseen ja toivomalla uusintoja väkivaltaelokuvista. Elokuvat täyttävät Raimon mielen niin täysin, että kaksilapsisen perheen muilla jäsenillä alkavat olla vitsit vähissä. Raimo on erityisen tykästynyt Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -elokuvaan, ja milloin hän ei soittele ohjelmapäivystykseen, hän kirjoittelee vuolaita kirjeitä itselleen Niskaselle. Ja kun Raimo kuulee Kummisetä-produktion tulosta Suomeen, on piru todella irti. Sillä Raimohan ei ota kuuleviin korviinsakaan, että hänen pitäisi pysyä kaukana elokuvamiesten hommista. Ilona-vaimo on asiasta kovin eri mieltä. Väsyneen naisen ottaessa kierroksia ovat elokuvamogulitkin lopulta ihmeissään.
Kari Hotakaisen Sydänkohtauksia kuuluu kirjailijan laajan tuotannon aivan kirkkaimpaan kärkipäähän. Hotakainen rakentaa elokuvien ympärille tragikoomisen perhedraaman, joka naurattaisi ellei itkettäisi. Raimo on Hotakaiselle tyypillinen pakkomielteisen ehdoton mies äärimmillään (vertailussa vaikka Klassikon Kari Hotakainen tai Juoksuhaudantien Matti Virtanen). Raimo on toki myös melko koominen hahmo. Komiikkaa sen sijaan ei juurikaan löydy Ilonasta, jonka luhistumisesta Hotakainen kirjoittaa upeasti.
Sydänkohtauksia kuuluu kirjoihin, joiden ääreen aina toisinaan palaan – tähän vinkkaukseen johtanut lukukerta taisi olla kohdallani kolmas. Siihen liittyy myös kohdallani tietty sentimentaalinen lataus, koska minulle tärkeä iäkäs sukulainen aikoinaan sitä nimenomaisesti vuosituhannen vaihteen paikkeilla nuorelle opiskelijapojalle suositteli. ”Lue Hotakaista, siinä on pirun hyvä kirjailija!” No, luin ja luen yhä. Suosittelen myös kaikille muille!
