Mukava yllätys, esseekokoelma populaarikulttuurin – no ei nyt ehkä helmistä, mutta vaikutuksista ja ilmenenismuodoista Suomessa, täällä pikku-Amerikassa.
Kirjoittaja ruotii niin Big Brotheria kuin eri poliitikkojakin, ei kuitenkaan kovin räväkästi vaan pikemminkin rauhallisen analysoivasti ja piikikkäästi. Osansa saa muukin tv-tarjonta, lehdistö lööppeineen ja numerolehtineen sekä muutama julkisuuden henkilö siinä sivussa. Myös Nokiasta kerrotaan totuuksia, samoin Heinzin kriittisestä pisteestä sekä jokusesta sloganistakin ja niiden tekijöistä.
Kotimaiset esimerkit on vaivattomasti liitetty laajempiin yhteyksiin aina antiikin aikoihin, Shakespeareen ja myöhempiin kuuluisuuksiin asti. Kuitenkin suuri osa esimerkeistä tulee, kuinka ollakaan, USA:sta. Tähän taas löytyy selvitys aivan kirjan alusta, jossa kerrotaan, miksi täällä mielellään nähdään tämä esimerkkimaana.
Lyhyet esseet ovat erinomaisen luettavia, mutta jäin taas ihmettelemään pientä teknistä ihmettä eli oikolukua: sanoja puuttui joistakin väleistä, oliko tämä kirjoittajan oma erehdys korjattaessa tekstiä vai onko oikoluku todella unohtunut taitolaji. Lukemisen ymmärtämistä tämä ei haittaa, se on silti yhtä nautinnollista. Hyvän kirjan lukemisen voi pienikin asia kuitenkin pilata.
Suosittelen tätä kokoelmaa kaikille, jotka myös ajattelevat lukemaansa. Jos sanoisin tätä kokoelmaa myös viihdykkääksi, en yhtään valehtelisi. Itse ainakin nautin tästä yhden syksyisen vapaapäivän ajan. Vähitellen, pieninä annoksina. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, että tämä sai aikaan taas jatkumon eli on pakko tarkastella paria asiaa ehkä aivan toisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin sekä kaivettava pari elokuvaakin esiin. Ei hassumpaa, että kirjalla on tällainenkin vaikutus!