Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirja kertoo talebanhallinnon aikaisesta Afganistanista, neljän kabulilaisen keskushenkilön kohtaloista. Mohsen ja Zunaira ovat koulutettu keskiluokkainen pariskunta, jonka keskinäinen luottamus joutuu koetukselle, kun Mohsen osallistuu joukon mukana prostituoidun kivitykseen. Toisen pariskunnan mies Atiq tekee leipätyötä vanginvartijana ja voi huonosti, koska vaimo Musarrat on kuolemansairas. Pariskuntien tiet risteävät, ja varjojen osaan ajetuille naisille lankeaa lopulta pääosa.
Khadra näyttää oivaltavasti, miten brutaali hallinto, ”maa, jonka virallinen kieli on ruoska”, luhistaa tavalliset ihmiset. ”Heidät on tapettu kauan ennen kuin he ovat kuolleet”, kirjoittaa Khadra. Naisten alistettua asemaa taleban-aikana on kuvattu paljonkin, mutta tämä kirja kertoo, miten noissa oloissa nimenomaan heidän miehensä, patriarkaaliset perheenpäät, hukkaavat minuutensa. Mohsen on mennä järjiltään, kun hän ei tajua miten saattoi menettää moraalinsa ja heittää kiven. Atiq taas ahdistuu tahollaan ja ajautuu impulsiivisiin tekoihin, joita joutuu pohtimaan.
Kaunis, yksinkertainen kieli on hämmentävässä ristiriidassa kuvatun julmuuden ja mielettömyyden kanssa. Surullinen ja upea tarina kuuluu algerialaisen entisen aktiiviupseerin Yasmina Khadran (oik. Mohamed Moulessehoul) fundamentalismitrilogiaan, jonka muut osat ovat Bagdadin kutsu ja Attentaatti. Tämä teos ilmestyy suomeksi tiettävästi ensi syksynä. Pyydän: lukekaa!