Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ensikosketus tähän kirjaan tapahtui niin, että se esiteltiin minulle. En nähnyt edes kansikuvaa, mutta minulle luettiin siitä ote ja kerrottiin, mikä on kirjan juoni, myös lopputulos. Siitäkin huolimatta halusin lukea sen itse ja olihan se erilainen lukukokemus, kun tiesi, mihin se päättyy.
Tanskalainen Iselin C. Hermann oli minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka hän on niittänyt mainetta nimenomaan tällä kirjallaan Suutelen postinkantajaa, joka on myyty moneen maahan, enkä ihmettele yhtään. Teksti on kaunista ja hyvin kuvailevaa.
Kirjassa nuori Delphine käy taidenäyttelyssä ja näkee siellä taulun, joka tekee häneen niin syvän vaikutuksen, että hän päättää ottaa yhteyttä taiteilijaan. Hän lähettää postikortin taiteilija Jean-Luc Foreurille Pariisiin.
Vaikka en omista kuvaa, se on minun.
Jean-Luc vastaa Delphinelle kirjeellä ja niin alkaa heidän kirjeenvaihtonsa. He keskustelevat kirjeitse kaiken ja rakastuvat toisiinsa, joten intohimoa on yllin kyllin. Kirjeet kulkevat tiuhaan ja jos tulee pidempiä katkoja, niin etenkin Delphine on huolissaan. Onhan hän kirjeenvaihdossa tunnetun taiteilijan kanssa, joka on avioliitossa.
Kaikesta huolimatta Delphine haluaisi tavata Jean-Lucin ja he lähes leikittelevät mahdollisuudella, millaista se voisi olla. He vaihtavat ajatuksiaan rakastamisesta ja sen vaikeudesta. Pyytelevät anteeksi, jos ovat olleet liian suoria tai menneet liian pitkälle.
Kirja päättyy, kun kirjeiden kulku loppuu. Miksi, niin sitä en kerro, sillä haluan lukijan kokevan itse sen loppuhuipennuksen, joka minulta jäi kokematta. Silti lukukokemus oli äärimmäisen hieno!
