Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kiina jos mikä on maa, josta kerrottava ei ihan heti lopu kesken. Kirjan alussa Anna-Liisa Huhtala-Fiskars ja Jarmo Uusi-Rintakoski tosin kyseenalaistavat kirjansa oikeutuksen olon, miettien onkohan näinä massaturismin aikoina aika ajanut matkakirjojen ohi jo aivan tyystin. No eihän suinkaan, kuten tämäkin kirja osoittaa. Suuresta maasta löytyy paljon löydettävää, ja kirjoittajien polut eivät todellakaan ole niitä useimmin tallottuja.
Kirjan nimi Suuri Virta viittaa mahtavaan Jangtse-jokeen, jonka varrella vietetään pidempi tovi menneitä muistellen ja historiaan tutustuen. Myös Tiibetin kupeessa sijaitsevassa Qinghain maakunnassa vieraillaan pidempi pätkä, samaten kuin etnisesti rikkaassa Yunnanin maakunnassa.
Mikään yhden reissun kuvaus Suuri virta ei ole, sillä Kiina on tullut kirjoittajille tutuksi jo kolmen vuosikymmenen ajalta. Nämä eri aikakerrostumat näkyvät kirjan sivuilla kiehtovalla tavalla; kaupungit kasvavat tunnistamattomiksi, tuhoutuvat maanjäristyksessä tai kuten Fengdun tapauksessa, uppoavat patoaltaaseen lopullisesti. Kiinassa mikään ei pysy muuttumattomana kovin kauaa, uusi vierailu paljastaa muuttuneen maailman.
Eivätpä kirjoittajatkaan pysy samoina ihmisinä vaan vanhuus ja väsymys, suorastaan surumielisyys, yllättää kokeneenkin matkailijan. Vähitellen herää peräti kysymys, voiko Kiinaan kyllästyä? Suurta virtaa voisi siten luonnehtia paitsi matkakertomukseksi niin myös eräänlaiseksi rinnakkaiseksi kasvukertomukseksi.
Kuvamateriaalia kirjassa on runsaasti, mikä ilahdutti kovasti, sillä maisemat lienevät harvalle ennestään tuttuja. Massiivinen kirja olisi hyötynyt ehkä hienoisesta tiivistämisestä, mutta kyllä tästä reissusta lukijana tällaisenaankin nauttii.