Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia on tunnettu kirja. Se on kuitenkin vanhentunut jonkin verran, sillä fysiikan kehitys on edistynyt sitten kirjan julkaisemisen. Hawking ja fyysikko ja tietokirjailija Leonard Mlodinow esittelevät tässä kirjassa fysiikan uusimpia teorioita ja käsityksiä maailmankaikkeudesta.
Einsteinin suhteellisuusteoriasta on edetty. Kirja esittelee kvanttimekaniikkaa ja M-teoriaa, joka on tämän hetken vahvin ehdokas yleiseksi kaiken teoriaksi. Kirjan aiheet ovat hyvin korkealentoista fysiikkaa, jonka ymmärtää täysin vain varisn pieni joukko ihmisiä maailmassa, mutta Hawking ja Mlodinow onnistuvat esittelemään aiheen jotenkuten tolkullisesti.
Kirjan perusajatuksia on se, että kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria riittävät yksin luomaan maailmankaikkeuden tyhjästä. Se myös esittelee ajatuksen siitä, että erilaisia maailmankaikkeuksia on mittaamattomia määriä ja me vain satumme elämään yhdessä niistä — ja koska me olemme täällä, tämä maailmankaikkeus vaikuttaa kuin maagisesti olevan juuri meille sopivaksi tehty.
Kirja on mielenkiintoinen, mutta myös jokseenkin vaikeaselkoinen ja kuivakka. Kirjailijoiden yritykset huumorin suhteen ovat toivottomia: jotenkin hyvin korkealentoinen teksti, joka epäilemättä saa monet lopettamaan kirjan lukemisen turhautuneena, ja tyhmät junttivitsit eivät oikein sovi yhteen. Onneksi huumoriyritelmät ovat harvassa.
Ei siis mikään huippukirja, mutta silti suhtkoht tiivis ja yleistajuinen esitys fysiikan tämän hetken kärkiteorioista. Suosittelen, mutta varauksella — kirjan lukeminen edellyttää tukevaa annosta pohjatietoja ja innostusta aihetta kohtaan.
Kritiikkiä on tullut myös omasta leiristä, kun Hawkingin teorioita on lytännyt huippufyysikko Roger Penrose, jonka mukaan M-teoria ei ole vielä lähelläkään kypsää teoriaa. Aiheesta lisää esimerkiksi Uskon puolesta -blogista: Hawkingin oma työtoveri tyrmää ”Jumalaa ei tarvita”-teorian täysin!.