Kyllähän tämä hyvinkin vastaa laajalevikkistä Guinnessin Ennätysten kirjaa kiinnostavuudessaan – suomalaisin silmin. Kaikki temppuilu on tapahtunut Suomessa ja suurin osin suomalaisin voimin sirkuksessa, tivoliteltassa, seurojentalolla. Jäljellä on enää muisto vain noista 1900-luvun ja ennen kaikkea sen alkuvuosikymmenten monenlaisista taikureista, tulen- ja miekannielijöistä, silmänkääntäjistä, voimamiehistä, huijareista ja koijareista.
Pian ei olisi enää muistoakaan jäljellä, jos FM Heikki Nevala ja LL Mika Rautanen eivät olisi koonneet dokumentiksi tätä menneiden aikojen esiintyjäkaartia, josta suurin osa on jo jäänyt yleisöltä unholaan. Nyt nimet on nostettu esille, ja taiteilijat päässeet temppuineen ja kuvineen kansien väliin säilöön.
Uskomattomia esityksiä tarjolla, onnistuneita ja epäonnistuneita: päällään kävelyä, päänahan nylkemistä, pulloon pujahtamista, valekuolemaa, rautakangen vääntöä, riimun syöntiä jne.
Antipodisti, ventrilokvisti, illusionisti, suggestopedi, fakiiri, hammasatleetti, sirkuspainija, surmanajaja, heittotaiteilija, ammattioksentaja, tiirikkamestari. Kaikkea löytyy.
Niin ne nimet: Louis Moilanen, Elvira Bono, Edy Hyyppä, Matti Anttila, Sivo Siponen, Niilo Salo, Tyrvään Manta yms. Tuntemattomiksi olisivat jääneet historian hämärään ilman tätä kirjaa, vaan nyt kuriositeetteina ovat mukana kuvine kaikkineen täydentämässä ihmisen osaamisrepertuaaria.
Eipähän tule yllätyksenä kun joku heittelee jalallaan veitsiä kahdeksan metrin päähän avustajavaimonsa ympärille ja ajaa leukaperänsä sängen partaveitsellä, jota pitää varpaissaan kuten antipodisti Väinö Tamminen. Tai kun joku 50-senttisen ja 20-kiloisen miehenpätkän tapaa, sellaisen kuin parikkalalaisen Kristian Heinosen (1853–1898), raajarikon, joksi hän itsensä tekemässään kirjassa esitteli.
Kristian kierteli pitkin maita ja mantuja ja elätti itsensä ja avustajansa maksullisissa tilaisuuksissa puhumalla ja itseään ja pienuuttaan näyttämällä.
Tottakai esitellyksi tulevat myös nämä myöhemmät tunnetut alanmiehet: taikuri Solmu Mäkelä, kahlekuningas Timo Tuomivaara sekä epäonnistuneen venäläisrulettileikin uhri Aimo Leikas.
Kirjassa on valtavasti nieltävää, sananmukaisestikin. Erityinen ansio on puolet kirjasta täyttävällä mielenkiintoisella ja tekstiä elävöittävällä kuva-, lehtileike- ja mainosmateriaalilla.