Kummitustarinat on mielenkiintoinen osa kulttuuriperinnettä, joka on kokemassa jonkinmoista uutta tulemista. Tästä ovat esimerkkeinä muiden muassa kummituskävelyt, opastetut kierrokset, joissa käydään lävitse kaupungissa tapahtuneita kummitustapauksia.
Suuri suomalainen kummituskirja listaa massiivisen määrän Suomessa havaittuja yliluonnollisia ilmiöitä. Valtaosa näistä on peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista. Ojanen on jaotellut ilmiöt kolmeentoista lukuun, jotka käsittelevät erilaisia aiheita, kuten sota-ajan ilmiöitä tai kummitustaloja. Aihepiirit eivät ole kovinkaan tarkasti rajattuja, mukaan mahtuu esimerkiksi enkelihavaintoja.
”Simossa kuoli emäntä, ja taloon jäi vain miesväkeä. Joitain kuukausia myöhemmin taloon lensi tiainen, joka kävi talon kaikkien kukkien luona ja lensi pois. Pojat uskoivat äitinsä käyneen tarkistamassa, miten kukat oli hoidettu, sillä kukat olivat olleet hänelle hyvin tärkeitä.”
Suurin osa kirjan sisällöstä on yllä olevan lainauksen kaltaisia lyhyitä yhteenvetoja. Näiden kutsuminen tarinoiksi on ehkä hieman väärin, mutta mielenkiintoisia katkelmat ovat.
Vastaavia kummitustarinoiden listauksia ei montaa suomeksi tunnu olevan. Mieleen tulee Marko Lambergin Päätön ritari : kauhutarinoita keskiajalta. Se käsitteli tarinoita tarkemmin kuin mitä Ojanen tekee Suuressa suomalaisessa kummituskirjassa. Tämä lienee suurimmaksi osaksi seurausta siitä, että kyseisistä kummitustarinoista ei ole enempää tietoa.
Kummassakin lähestymistavassa on omat puolensa. Suuri suomalainen kummituskirja on hyvin helposti lähestyttävä. Vastapainona tälle, kirja tuntuu välistä tapahtumien listaukselta. Tätä kirjaa ei ole hyvä lukea paljon yhtä mittaa.
Suuri suomalainen kummituskirja toimii samalla myös lähdeteoksena aihepiiristä kiinnostuneille. Minulle teoksen suurin anti on, että kirja toimii todella hyvänä idea-aittana kirjoittamiselle. Jokaisella sivulla on aiheita, jotka ruokkivat mielikuvitusta.