Tartun aina uuteen sukkakirjaan innostuksen vallassa, vaikka olenkin neulonut jo hyvin monenlaisia sukkia. Uudet ideat ja vanhojen konstien kertaus ovat aina tarpeen. Kathleen Taylorin viime vuonna suomeksi ilmestynyt Suuri sukkakirja täyttää ihan mukavasti nämä odotukset.
Kirja etenee alkaen yksinkertaisista perussukista kohti monimutkaisempia malleja. Jokaisen mallin yhteydessä on mainittu sen vaikeusaste. Aivan ensiksi opetetaan tekemään putkisukat ilman erillistä kantapäätä, joten tämä sopii niillekin aloittelijoille, jotka ovat pitäneet kantapäätä vaikeana.
Kantapäämalleista kirja esittelee erikseen neulotun sekä lappu- ja tiimalasikantapään, joten sinänsä yksinkertainen ranskalainen kantapää jää vain yhden sovelletun mallin varaan, mutta näinkin tullaan toimeen. Ohjeet ovat todella perusteellisia ja ainakin minun katselmukseni mukaan varsin selkeitä.
Perussukkien jälkeen kirjassa esitellään raita-, kuvioneule-, pitsi- ja kirjoneulesukkia. Kaikissa tyypeissä on malleja erikseen paksuille ja ohuille langoille, mikä on hyvin ajateltu. Eri asia suomalaisen lukijan kannalta sitten on, mistä hän mallien välillä hyvinkin eksoottisia lankoja löytää. Onneksi jokaisen ohjeen yhteydessä on selvästi mainittu neuletiheys, joten mallien soveltaminen muilla langoilla onnistunee helposti. Aivan kirjan lopussa ovat perusohjeet erilaisten kantapäiden ja kärkien teosta; nämä olisin mieluummin ehkä nähnyt kirjan alussa.
Suuri sukkakirja tarjoaa monta kokeilemisen arvoista mallia sekä aloittelijalle että pidemmällekin ehtineelle neulojalle. Varsinkin kirjoneulesukissa oli muutama malli, jotka haluan itsekin toteuttaa. Kovin monimutkaisia ja haastavia malleja esimerkiksi Cookie A:n kirjojen tapaan tästä kirjasta ei löydy, mutta tilausta löytyy varmasti näinkin.