Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olemme Mika Waltarin (1908–1979) miltei esikoisen parissa. 17-vuotiaana tapahtunutta Jumalaa paossa -tilaustyölipsahdustaan ei Mika halunnut mukaan laskea, tämän Suuren illusionin hyväksyi siinä ja siinä.
Viimeiseksi suureksi kirjaksi Waltarilta jäi Ihmiskunnan viholliset -romaani (1964) kristittyjen vainoamisen ajoilta. Välissä ilmestyivät sen kymmenet menestysteokset Sinuhesta Palmuihin. Tuottelias kirjailija kaiken kaikkiaan ja laadukas monipuolinen tuotanto tällä arvostetulla akateemikolla.
Itselleni on jostain syystä jäänyt mieleen uskonkamppailu Feliks onnellinen, joka on syrjäytynyt monilta unohduksiin ajan saatossa; kirja ilmestyi Waltarin 50-vuotispäivänä 19.9.1958. Meno oli rauhoittunut, mies kypsynyt sitten 30 vuoden takaisen Suuren illusionin.
Nuorehko lehtimies Hart, kirjan minä, haahuilee levottomana kaupungin sykkeessä, reklaamien valossa, bentsiinin katkussa taiteilijapiireissä Helsingissä. Jotain puuttuu. Niin puuttuu myös toiselta levottomalta kulkijalta, vanhemmalta keikarikirjailijalta, kovin Olavi Paavolaisen tuntuiselta maisteri Hellakselta.
Hart ja Hellas tutustuvat toisiinsa pahamaineisen madame Spindelin salongissa, jossa viina virtaa kieltolaista huolimatta. No, Spindel on puolestaan lähes yksi yhteen 1920-luvulla eläneen pikkurikollisen Minna Craucherin kopio.
Se mikä miehiltä puuttuu – siitä muodostuukin heille Se Suuri Illusioni. Aistiärsyke, jota kohti! Rakkaus, nainen, nuoruus. Kaikki tavoittamattomina edessä tai takana. Mene ja tiedä sittenkään – onhan ollut yhteinen kokemus ja kosketus: Caritas.
” Sanotaan vieläpä niinkin, että ihminen voi kuolla rakkautensa tähden. – Tiedätkö, minä uskon siihenkin. – Niin, meidän täytyy säilyttää kirkkaana ja säteilevänä illusionimme. Illusioni puhtaasta rakkaudesta, – uutta elämää luovasta rakkaudesta. Suurin illusioni.”
Kertomus siirtyy Pariisiin; sinnehän kaikki taiteilijat palastelevat: Juhani Ahokin Yksin. Entä Joel Lehtonen Punaisine myllyineen! Sinnekö on Caritas kadonnut? Sinne ainakin Hellas ja perässä Hart ovat itsensä junailleet. Ja siellä, yllättäen, nämä syvällisiä puhuvat ystävykset ja sielunveljet tapaavat toisensa. Siellä oleskelee myös Caritas.
” – Tai – sillä oli ainoastaan yksi tarkoitus: nähdä hänet, päästä varmuuteen, ratkaista elämäni illusioni.”