Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On aika palata juurille. Japanilaisen Ryookanin (1758–1831) pakottomat runot ovat varsinainen ihmelääke nykyrunouden aiheuttamaan hämmennykseen. Munkki Ryookan eli kuten runoili: yksinkertaisesti ja joutilaasti. Runokokoelman Suuri hupsu on suomentanut Kai Nieminen.
Runot tarjoavat lukijalle suoran kurkistuksen Ryookanin elämään. Ne ovat enemmän kuin runoja. Ryookan ymmärsi eläessään hyvin japanilaisen runouden yli tuhatvuotisen perinteen, niin tekniikan kuin tarkoituksen. Runoilla Ryookan piti päiväkirjaa, ihmetteli vuodenaikojen kauneutta, ja toisinaan kirjoitti niitä pientä palkkiota vastaan. Munkin tärkein omaisuus on kerjuukulho ja kaapu. Päivittäinen elämä on juuri sopiva aihe runolle:
Sadekuuro yllätti minut tänään kun olin kerjuulla,
hetkeksi pakenin vanhan pyhäkön suojaan.
Riemastuttavaa kantaa vain kerjuupussia ja kulhoa,
elämä on niin kirkas, kun on purkanut kotinsa.
Ryookan asui ison osan elämästään pienissä majoissa. Japanin Edo-kaudella (1600–1868) pienet matkat ja pyhiinvaellukset olivat osa lähes jokaisen japanilaisen elämää. Ryookan oli myös ahkera vaeltaja, jo pelkän elämäntapansa ansiosta. Hän teki retkiä ja kulki kaupungeissa tapaamassa ystäviä ja kerjäämässä ruokaa.
Kaikki tämä oli hänelle tarpeeksi. Vaikka Ryookan oli saanut oppinsa ja kasvanut munkkien keskuudessa, hänestä itsestään ei tullut saarnaajaa. Munkkina Ryookan osasi buddhien suutrat, mutta koki itsensä liian laiskaksi oppien seuraajaksi. Elämän suuria kysymyksiä Ryookan pohti omalla tavallaan:
Ihmisen elämä tässä maailmassa
on kuin veden pinnalla ajelehtiva limaska;
kenen sydän sellaiseen kiintyisi?
Miksi tehdä runodesta tämän vaikeampaa? Ryookanin runoista löytyy kaikki tarvittava: luonnon ylistys, rakkaus laiskuuteen ja ilo ystävien kesken. Lukijalle kokoelma opettaa runouden roolista japanilaisessa yhteiskunnassa laajemminkin. Runot voivat olla taidetta, päiväkirjoja tai vaikkapa kirjeitä ystäville.
Suuri hupsu on erinomainen kokoelma zenimäistä runoutta. Hatunnosto suomentaja Kai Niemiselle niin runoista kuin kattavasta esipuheestakin.