Nyt jysähti. Kirja vanhasta miehestä kuopassa jalkapuolen koiran kanssa! Kun parempaakaan tekemistä kuolemaa odottaessa ei ole, alkaa mies puhua. Ja kun jutun juureen on kerran päästy, ei siitä sitten loppua enää tulekaan.
…niin kuin huomaat, turnipsini, minä puhun hypoteettisesti ja varsin sekavasti, toisinaan minun kirkkaat ajatukseni eivät löydä soveliasta ulosantia, ja toisinaan minun sumeat ajatukseni löytävät ulosannin liiankin vikkelästi, no niin, tässä sitä taas ollaan, keskellä selityksiä ja selitysten selityksiä, itsesäälin letossa, puhumattakaan soista ja lammikoista ja petollisista maaperän sedimenteistä, joihin jalka lipeää ja jää äkkiarvaamatta jumiin…
Markku Paasosen toinen romaani Suurenmoinen huviretki on hurmaavan mukaansatempaava hullunmylly, tajunnanvirran ja herra ties minkä virran muodostama möykky, yksi 250-sivuinen virke, jossa ehditään käsitellä kaikki asiat sakraalista profaaniin, kuolevista spartalaisista 30-vuotisen sodan kautta Åbo Akademin teologian laitokselle. Paasosen teksti hyökyy päälle loputtomina luetteloina, aakkostettuina ruokalistoina, hullunkurisina ideoina, runollisina kielikuvina. Nykypäivä ja historia, tosi ja harha, muistot ja unet ovat sekaisin, päällekkäin, lomittain vailla muuta logiikkaa kuin kertojan eittämätön assosiaatiopolku.
Suurenmoinen huviretki on hurjan hyvä kirja. Se on yhtä aikaa viisas ja tolkuton, hauska ja vakava, kaunis ja ruma. Se koettelee romaanin rajoja ja löytää oman tapansa ilmaista itseään. Kirja on toki haastava, mutta kuitenkin varsin sujuvasti luettava, kun rytmistä saa kiinni. Markku Paasosen hengästyttävä taidonnäyte on ehdottomasti kunniamaininnan arvoinen. Tämä kannattaa lukea!