Jostain ilmestyy Jesuit Joe. Hän pukeutuu ratsupoliisin univormuun ja lähtee talvisiin maisemiin aiheuttamaan hämmennystä ja sekasotkua. Aina uuden uhrin napatessaan Jesuit Joe nappaa tältä paitsi hengen myös päänahan. Kersantti Fox pääsee Joen kannoille, mutta mitä siitä sitten seuraakaan? Hugo Prattin loistavan Mies ja seikkailu -sarjan avausosa Suuren Pohjolan mies on vähäpuheinen ja väkivaltainen länkkäri, joka sijoittuu suunnilleen 1920-luvulle Kanadaan.
Suuren Pohjolan mies on malliesimerkki toimivasta seikkailutarinasta. Henkilöiden taustoihin ei juuri perehdytä, kun keskiössä on toiminta. Nopeilla leikkauksilla etenevässä tarinassa ei ole mitään turhaa. Aiemmin vinkkaamani Mies ja seikkailu -sarjan osat Somalian mies ja Sertãon mies pelaavat enemmän harhojen ja hallusinaatioiden varassa kuin tämä osa, vaikka toki tässäkin päähenkilö on koko lailla täydellinen sekopää.
Prattin kuvitus toimii aina – tai ainakin minä siitä kovasti pidän. Yksityiskohtien sijasta kuvista välittyy raaka erämaa, lumiset lakeudet ja armoton kylmyys. Pratt piirtää tylyt ja suorat toimintakohtaukset vauhdikkaasti ja jännittävästi. Kaikkiaan tähän asti lukemistani Mies ja seikkailu -albumeista Suuren Pohjolan mies nousee kyllä parhaaksi. Suosittelen.