Gustave Dorén kuvittama klassikko on melkoinen puhallus. Ei mitään mieltä, ei rajaa, kun korvasta syntynyt jättiläisihminen on liikenteessä. Norsu lasikaupassa on mieto vertaus ja vähemmän tuhoisa.
Ei minusta Gargantua ollenkaan ilkiö ole, vaikka salaatin mukana nielaisee vahingossa puolenkymmentä pyhiinvaeltajaa sekä kuin ohimennen hukuttaa 260 418 pariisilaista ruiskimalla etuvetensä Notre Damen katolta alas – sitäs menivät töllistelemään miestä. Irrotti iso mies myös kirkon kellot ratsunsa kaulakulkusiksi helkkymään.
Pieniin lukemista helpottaviin palasiin jaetussa kirjassa käydään kakkujen sota, tarpeeton, väärinkäsityksestä syttynyt – kuolonuhreiltakaan ei vältytä; mitä noita nyt olisi kaiken kaikkiaan kaatuneita, vähemmän kuitenkin kuin pariisilaisia virtsaan hukkuneita.
Olemme melkoisen hyperbolan keskellä, keskellä karnevalismia, groteskiutta, missä tavanomaisuus saa hatkat. Arkipuurtajat ja tärkeilijät sysiytyvät syrjään. Erikoiset erottuvat.
Sula hyvyys ja laupeus nousevat esille: miten jalo onkaan Gargantuan perustama Théléme’in luostarilaitos, jonka ohjenuorana on TEE MITÄ TAHDOT. Hyvyys synnyttää hyvyyttä, jalous jaloutta silloin kun kaikki on pakkoa vailla.
Ei aikaa, ei muureja, naiset ja miehet asustavat samaa luostaria. Eikä nyt luostarin asukkaiksi valikoidu, kuten ennen, kierosilmäisiä, ontuvia, kyttyräselkäisiä, rumia, rujoja, hulluja, järjettömiä, vajaakykyisiä ja vaivaisia naisia sekä vain vuototautisia, hölmöjä, yksinkertaisia tai kotinsa taakkana olevia miehiä. Päinvastoin: telemiitit ovat mitä lahjakkaimpia, kauneimpia, soreimpia miehiä ja naisia.
Melko elmomainen tunnelma valtaa tätä viisisataa vuotta vanhaa teosta lukiessa. Tosin eihän Juhani Peltonen yltänyt Elmollaan lähellekään Rabelais’n Gargantuan saavutuksiin, vaikka Elmokin kummia teki ja luostarilaitoksiin halaji.
Tämä asianajajan poika, lääketieteen tohtori vuodelta 1537, myös pappi, François Rabelais kuoli vuonna 1553, syntymäaikaa ei tarkasti tiedetä ja vuosiluvun 1490 eteen laitettakoon n..
Ennen Gargantuaa ilmestyi hänen poikansa Pantagruelin seikkailut, joista Kirjavinkeissä on ollut näemmä juttua aiemmin.